tiistai 30. toukokuuta 2017

Paavo Halonen, Antti Kauppinen, Ulla Kokki: Armas aika Nautiskelijan kesä


On aika armastaa suvea siitäkin huolimatta, että lämpö on taas vaihtunut kylmään. Suomen suvi on kuin naisen mieli ja sillä on sama oikeus vaihtua yhtä tiuhaan. Tätä me myös tarvitsemme, sillä tämä rauhoittaa hektistä menoamme edes mustarastaan lurituksen  verran. Ollaan läsnä ja nautitaan eikä niin kovasti odoteta juhannusta, hyttysiä ja ruokailua toppatakki päällä. Tosin mitään vikaa minusta ei ole nauttia ruokailusta untuvatakki yllä, sillä siihen olemme lokakuissa karaistuneet. Armastetaan suvea juuri nyt ja tässä. Uidaan kuin linnunmaidossa ja tunnetaan suussa jo ensimmäiset kotimaset mansikat. Hakeudutaan seuraan, jossa nautiskellaan kiihkeästi ja herkutellen suvesta keleistä viis.

Paavo Halonen, Antti Kauppinen ja Ulla Kokki ovat tehneet hurmaavan suvikirjan Armas aika Nautiskelijan kesä (S&S 2017), jossa kesästä otetaan paras irti niin tunnelmilla kuin niiden mausteilla eli suviherkuilla. Porukka armastaa yhtä rennosti suvea kuin intohimoisesti joulua kirjassa Armas aika Intohimona joulu. Teksteistä vastaa Antti, kauneuden takaa Paavo ja valokuvat ovat Ullan. Armas aika Nautiskelijan kesä on hyvän porukan bileet, joissa kaikki nauttivat auringon nousuun. Herkuissa löytyy villivihannesten ystäville, kotimaiset mansikat ovat makea sana, kalaa luonnollisesti nautitaan, mutta vegaanivaihtoehtojakin löytyy.


Ullan kuvat voisi syödä jo sillään, mutta yritetään nyt hiukan käyttäytyä ja odotetaan mitä tarjotaan. Ehkä saamme yrttifalafeliä, mutta ainakin aamiaista, jotain retkelle, nuotiotulella muurikkamuikkuja ja jotain kera paholaisenkastikkeen ja tietysti nopeaa syötävää, kuten vaikka mökkisalaattia, joka nautitaan heti mökille tultua ennen kuin aletaan savuttaa kosteita tulipesiä ja virittää hyttyskarkottimia.

Aamulla tuli santsattua lohiwaldorffia sillä niin hyvää se oli. Maista sinäkin!


200 juuriselleriä
3 punasipulin vartta
200 g kylmäsavulohta ohuina siivuina
4 kokonaista maustepippuria
150 g smetanaa
0,5 dl kermaa
ripaus sokeria

Raasta selleri isoksi raasteeksi. Saksi sipulinvarret pieneksi silpuksi. Leikkaa kylmäsavulohi 1x1 cm:n neliöiksi. Murskaa maustepippurit morttelissa.

Sekoita kaikki ainekset. Lisää hiukan suolaa ja laita jääkaappiin maustumaan.

Illaksi on luvassa smetanasilakkarullia palsternakkapyreellä, mutta nyt hyödynnämme eilisen kalasaaliin ja valmistamme kylmän kalasalaatin jääkaapissa odottavista kypsytetyistä muikuista. Mikä kala vain käy, mutta kun harvoin pääsee Saimaan muikuille, niistä nyt nautitaan.Helppo muikku!


Iltapäiväteellä nautitaan tarte tatinia ja luetaan vanhoja lehtiä ja kirjoja. Ulkona sataa ropisee kodikkaasti ja maailman helpoin omenapiirakka maistuu. Iltateelle on luvaksi karjalanpiirakoita, joka onkin melkein parasta mitä voi olla etenkin kun luvassa on päälle munavoita: Minä teen sen!

Intohimosta kirjoihin ja etenkin ruokakirjoihin, voin ’arvostella’ porukan Halonen, Kauppinen, Kokki –kirjaa toteamalla, että kaikki on kohdillaan. Paljon reseptejä, jotka on asemoitu selvästi teksti toiselle ja kuva vastasivulle. Tunnelmakuvia on kiitettävästi ja mistä erityisesti pidän, on että jokaisen ruoan edessä on lyhyt tarina. Pidän kirjoista, joissa ruoka on ’kudottu’ tarinaan, mutta pidän myös kirjoista, joissa tarina maustaa ruokareseptejä. Armas aika –kirjassa monet tarinat kutoutuvat matka- tai lapsuusmuistoihin, joista sitten resepti on säilynyt. Minun mielestäni kirjan koskettavin kuva liittyy mökin kellarista löytyneisiin jauhoisiksi nahistuneisiin perunoihin, joista syntyy taivaallinen sosekeitto kera purjon, voin, veden, täysmaidon ja suolan.



Mikä kuva...Tulee hiukan nostalginen olo, sillä keittokulhon näköinen sokerikko ja kermakko on minulla muistona mammastani, joka kantoi astiat kahdessa lähdössä mukanaan Karjalasta...

Nyt suut makeiksi! Ja Antti kertoo ensin:

Tästä kakusta tietää, että kevät on vaihtunut kesäksi. Ensimmäisistä makeanpunaisista raparperinvarsista saa täydellisen hillokkeen britalle.

Brita on niitä kakkuja, joissa ei tarvitse osata levitellä kermavaahtoa tasaisesti tai asetella koristeita viehkosti. Sen kuin läiskit kerrokset kasaan ja tarjoat saman tien. Kun kaikki tarpeellinen on valmista, on itse britan kokoaminen nopeaa ja lopputulos aina suussasulavan herkullinen.


Raparperibrita

Raparperihilloke:

1 l paloiteltuja raparperinvarsia
2,5 dl sokeria
tilkka vettä

Pohja:

150 g voita
1,5 dl sokeria
2 keltuaista
1,5 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Marenki:

2 valkuaista
1,5 dl sokeria

Kermatäyte:

2dl kuohukermaa
2 dl maitorahkaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Laita raparperit ja sokeri kattilaan.

Lisää tilkka vettä, siirrä kattila lämpimälle levylle ja laita kansi päälle. Anna hillokkeen kiehua niin kauan, kunnes raparperit alkavat hieman hajota.

Siirrä kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä.

Hilloketta voi tehdä valmiiksi pakastimeen. Se säilyy myös lasipurkissa jääkaapissa viikkoja.

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri valkeaksi vaahdoksi.

Lisää keltuaiset, maito ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe, ja vatkaa taikina tasaiseksi.

Levitä leivinpaperoidulle uunipellille ohueksi kerrokseksi.

Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi.

Lisää sokeri ja vatkaa muutama minuutti, kunnes marenki on kiiltävää.

Levitä marenki tasaisesti pohjan päälle.

Paista pohjaa 175 –asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon rahka ja sokerit.

Leikkaa pohja kahteen osaan. Levitä puolet hillokkeesta ja kermatäytteestä toiselle pohjalle.

Nosta toinen pohja täytteen päälle ja lisää loppu hilloke ja kermatäyte.

Koristele vaikka syötävillä kukilla ja tarjoa heti.

Paavon vinkki:

Ensimmäiset mansikat ovat ehdoton koristemauste britalle, ja tuoreet basilikanlehdet raikastavat kokonaisuuden.

Tässä kirja, joka maistuu ja tuoksuu suvelle, järvelle, merelle, tuulelle, pysähtyneille kesäpäiville, hunajakukille, perhosen siipipölylle, lokin kaarrolle, suvisateelle, keskiyön auringolle kuin myös heinäkuun hämärtyville illoille. Oi aika ihanin!

Kiitos Ulla kuvista♥

*****

18 kommenttia:

  1. Oi, miten ihanalta ja mielikuvien (! no, etenkin nyt :)) kesäiseltä kuulostaa. Pidin paljon tekijäkolmikon joulukirjasta, mutta tänä keväänä minulta on mennyt paljon kirjoja ohi. Vaikuttaa kauniilta, oivalliselta, tyylikkäältä ja suloiseltakin fiilistelykirjalta.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, mielikuvilla tässä nyt mennään: Meillä on jäätävää! Minä muistan, miten paljon me molemmat siitä pidimme:) Siitä tuli minulle 'the' joulukirja!

      Paljon ihastuttavia ja varsin yksinkertaisia ohjeita. Brita taitaa olla haastavin, eikä sekään ole vaikea. Kyllä sinä tästä vielä innostut...viimeistään mansikka-aikaan.

      Poista
  2. Tämä taitaakin olla aika viettelevä kirja, ihanaa nauttia kesäherkuista - vaikka toppatakki päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, tämä näistä kylmistä päivistä suoraan kesään. No juu, minulle ei sää paljon merkkaa ellei siitä ole puutarhalle haittaa eli toppatakki on hyötyvaate.

      Poista
  3. Eilen hikoilin pihalla ja ajoin nurmikon plus muuta, tänään huhkin ja istutin kolme Artoa pensasmustikkarivistöön. Pensaita on nyt kuusi. Vielä olisi vaikka mitä istutettavaa, mutta ihanan raikas vesisade hidastaa hommia, mutta maa rakastaa vettä. Olemme siis saaressa ekaa kertaa tälle vuodelle. Seurana peura, käki, joka ei osaa lopettaa kukkumista, pöllö, merikotka ja mieletön määrä pikkulintuja ja perhosia ym.
    Tuo britakakku on varmasti ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, meillä leikataan enää vain alapiha eli koirien leikkikenttä, sillä villikukkaniitty on nyt meidän mantra.Loppusuvesta joskus voidaan ajella, ei ennen. Sulla on sitten hapan maa kun pensasmustikkaa istutit. Meilläkin satoi ja sen jälkeen vasta jättimäiset lehmuksemme aloittivat tekemään lehteä. Teillä on eläimille luonnonpuisto, niin meilläkin, oikein suojelualue:)Kartiomarjakuuset ja kalliotuhkapensaat ratkaisivat jyrkän rinteen ja nyt olen niin onnessani.

      Mietin ihan samaa eli brita pitäisi kokeilla.

      Poista
    2. Maa on savimaata, mutta pensasmustikoille kaivoin isot kuopat ja sekaisin mustaa multaa ja turvetta, ei kalkkia. Päälle paksu kerros männynkuorihaketta.
      Osa pihasta on meilläkin luonnonkukkapihaa päivänkakkaroita, ketoneilikkaa, kissankelloja ym. Nyt kukkivat valkoiset tetenarsissit pitkin pihaa.

      Poista
    3. Mai, minä taas ostin purkin rodo&havulannoitetta, että saan happaman maan kasvit, joita tuntuu olevan todella paljon pärjäämään. Minä en kalkitse enää ikinä mitään: En ole huomannut siitä mitään hyötyä ja se sotkee kaiken. Nurmikkoa emme kaipaa, joten sekään ei tarvtise kalkitusta.

      Ai sinulla ovat tetet noin innostuneet. Odotan samaa! Melkein kaikki jalonarsissit ja myös ikivanhat Poetivcus Actae eli ihanat runoilijan narsissit ovat kadonneet, mutta ne antoivat iloa noin 30 vuotta: Nyt on uudet sävelet eli avainsana ovat villikukkaniitut, kerroksellisuus eli paljon lisää erikokoisia pensaita, lisäksi olemme istuttaneet tammia oravien iloksi ja eloksi. Kauriille jätän joka vuosi talivsyömiseksi nuoria haapoja, rasvaa saavat maalinnuille heitetetyistä auringokukansiemenistä.

      Niin, aivan kaikki ei voi olla kukkaniittyäkään, eli alapihalla se nurmikko sekä koiruuksien leikeile että krokettipelille etc.

      <3

      Poista
  4. Nam nam,kyllä on herkkuja tuossa kirjassa, ja houkuttelevat kuvat:)

    VastaaPoista
  5. Ihastuttavalta vaikuttaa tämä kirja kuvineen ja resepteineen. Tuli tuosta kauniista sokerikosta, joka toimii keittoastiana mieleen omani melkein samanlainen sota-ajalta, mieleeni yksi idea: noita jos olisi useampi, vaikka erilaisia, miten hienoja ne olisivatkaan kesäjuhlien alkuruokakeittoastioina...

    Hurr, kylmää on mutta kestetään! Mansikan satokausi kyllä venyy nyt, kuten muutkin kesäherkut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, ja bonuksena vielä, että sopivan kokoinen keittokirjahyllyyn.Mietippä sitä! Minullakin on vain sokerikko ja kermakko, mutta vaalin kuin aarretta. Sillä säväyttäisi!

      Meilläkin on niin jäätävää, että päällä on vaatetta kuin talvella, leivaria on lämmitetty ja vaikka mikä olisi, kannan verenpisarat sisälle yöksi. Kyllä tämä ohi menee, sillä Suomen Tahitin suvet ovat suvi-ihmisten unelmaa. Luin just tänään Hesarista mansikoista ja uusista perunoista. Meillähän yksi pakastin on täynnä vain Suonejoen mansikkaa ja oman saaren mustikkaa. Kyllä se tästä.

      Poista
  6. Kesällä on tosiaan ihan omat herkkunsa ja ruokansa. Erilaiset kuin talvella. Meillä kesään liittyy vahvasti grilli ja muurikka. Ja molempia voi käyttää, vaikka olisi vähän viileämpikin kesä. Grillataan myös sateella, sillä grilli on katoksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, sama täällä: ruoat muuttuvat täysin! R. alkaa nyt liimautua grilliin kiinni, yleensä se on jo vapusta, mutta nyt on ollut sekä pirun kylmä että paljon menoja, joten ei ole ehditty kuin kerran vasta grillata. Meillä on myös se muurikkapannu lahjaksi saatuna, mutta ollaan vielä saatu grillissä tehtyä kaikki mitä haluamme. Mekin grillaamme sateella, vaikka grillikatos menikin ruokakatokseksi yläterssille. Grilli on päädyssä ja siinä on grillattu jopa lumisateella jouluaaton aattona!

      <3

      Poista
  7. Oi miten ihana kirja. Tuota täytyy käydä hypistelemässä ja innostumassa lisää. Britan taidan tehdä heti kun mansikat saapuvat, ohje on niin houkutteleva.

    Kesäsäät ovat todellakin vaihtelevat, ja tänä vuonna on juuri minun mieleni mennyt kuin pakkasviima kuumaan hellehenkäykseen. Aion ottaa mahdollisimman monta hyvää vinkkiä mielen keventämiseen. Ja kyllä kesä on minulle parasta lääkettä lähes kaikkeen vaivaan (ja niitähän tässä vieläkin podetaan, heh heh).

    Tuo "kuppi", jonka mainitset olevan kuin mammasi kotoa tuoma on erityisen kaunis. Pidän siitä, että astioita käytetään nykyään eri tarkoituksiin. Itse käytän joskus anopin vanhoja arabikahvikuppeja jälkiruoka-astioina. Vanhoissa astioissa on sellaista sopivaa herkuttelutunnelmaa :)

    Teillä on kyllä ihanaa, kun on oma terassi ja siellä grillimahdollisuus. Nyt tuli heti nälkä pelkästä ajattelemisesta.

    Ihanaa iltaa kultsut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, älä muuta sano!Brita ja Pavlova, siinä ne huiput<3

      Kuten tiedät, en välitä helteestä, mutta sellainen +20 olisi aika kiva juttu jo nyt. Kävin äsken katsomassa miten magnolia pidättelee kukkiensa avautumista ja se ainoa mikä on auki, on hyvin pieni, mikä ei tuolle I-vyöhykkeen kaunottarelle ole ominaista. Kaikkea podetaan, myös outoa hektisyyttä, vaikka en sitä tilannut:)

      Se on oikeasti muuten sokerikko, kysyin siitä kuvaajalta eilen. Mutta hyvin se käy soppaskoolistakin. Minä samoin tykkään käyttää etenkin vanhoja astioita uusissa tarkoituksissa.

      No kuule, on grillattu vasta kerran! Ei ikinä ennen näin. Mutta on ollut myös kiireitä, kaikkea säheltämistä ja runsaan viikon päästä taas Luvialle ja sieltä sitten ajamme...Ja kun palaamme onkin jo juhannusviikko ja nuoret&koiruudet saapuvat. Eräs ystäväni jo kalenteri kädessään varasi minua tyttöiltaan elokuulle. Ihan kuin suvi olisi kohta jo mennyt. R. sulatti kakkospakastimen eli hänellä jo mielessä mustikat ja mansikat...Apua!

      taidamme grillata koko juhannusviikon ja siitä se sitten lähtee ja linnottaudumme tänne saarellemme heinä-elokuuksi.

      Kiitos samoin kyyhkyläiset<3

      Poista
  8. vanhojen lehtien ja kirjojen lukeminen on kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, eikö vain! Joskus tuli sellainenkin lehti kuin Hopeapeili ja niitä olen lukenut mammalan vintillä.

      <3

      Poista