keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Pilvikirsikoiden kukinnasta grillikatoksen kautta köynnöshortentensioihin ja ruskaan

Tässä tulee nyt hieman sekava kooste alkaen Omenapuiden kukintakin on jo ohi -jutusta, kiertäen Blogiystävyyden tähtihetkiin ja päätyen jonnekin ruskaan ja köynnöshortensioihin. Tämä juttu palvelee nyt Leena Lumi's Flower Power -koostettani, sillä vien sinne muutamia kasveja seuraten uusia kuvia vuosittan ja näistäkin lähtee osa köynnöshortensioihin, joita muuten meillä on kymmenen! Osa palvelee pilvikirsikoiden kasvun seurantaa ja sen viehätystä eri vuoden aikoina. Ja tänä keväänähän me matkamme jälkeen terassikatteen sijasta päädyimme ostamaan Sungrade-grillikatoksen, josta sitten tuli ruokakatos.
Katos on juuri kiinnitetty parvekkeellemme ja sitä liki kasvaa tämä huomattavan nopeakasvuinen pilvikirsikka, joka kukkii upeana valkoisten kukkien vaahtomerenä toukokuulla.
Tässä toisesta suunnasta, että voitte sitten verrata mitä kesä ja etenkin syksy tuovat muutosta kuvaan. Oikeassa reunassa vielä nupulla oleva valkokukkainen Isabella 'Holger' syreeni.
Tässä sivuhyppäyksenä samainen pilvikirsikka parvekkeeltamme kuvattuna kaksi vuotta sitten. Nyt on jo pitänyt karsia alaoksia, vaikka emme olisi niin halunneetkaan...että se siitä hillittykasvuisuudesta sitten;)
Ja palaamme tämän vuoden toukokuuhun, kun pilvikirsikat kukkivat, mutta ruokakatoksemme vielä kuin haki paikkaansa.
Omenapuiden kukinta-aikaan, siis puut päädyssä, aloittelimme tottumista uuteen pöytään ja katokseen. Vielä toukokuun viileää tai kesäkuun alkua ruokajuomasta päätellen.
Siis kun vertaa ensimmäiseen kuvaan, joka on nyt, tällainen oli sama kuvakulma omenapuiden kukkiessa.
Tässä talon puoleinen kannatinpylväs alkaa jo verhoutua villiviiniin.

Ja tässä ulommainen kannatinpylväs jo ruskaisen villiviinin somistamana. Tämä on muuten se paikka, josta näkyy vieläkin Päijänne pilvikirsikastamme huolimatta.
Yläkuvassa sitä mitä niin olemme odottaneet: Yksi monista parvekketta ympäröivistä köynnöshortensioista nousee kohti parvekkeen ruokailunurkkausta.
Tässä pilvikirsikka jää vasemmalle, villiviini kiertyy kulmasta sekä pohjoisseinälle että somistaa myös ruokailukatosta, mutta kiitollinen köynnöshortensia keskellä täyttää seinällä sitä alaosan tyhjää tilaa, jonka villiviinit usein jättävät kiitos nykyaikaisten routaeristeiden. Toinen on sama hortensia, joka edellisessä kuvassa.
Puutarhan puoleinen köynnöshortensia on jo niin leveä, että pergolan seinä alkaa olla kohta valmis. Etupihan puolelta se käytännössä jo on sitä. Kuvassa näkyvät ohjailunarut, joilla olemme kevyesti ohjanneet kasvia pergolan uusiin ritilöihin.
Siis kolme teräksistä kannatintolppaa parvekkeen ulkoreunalta on ympäröity puurivoilla, joihin köynnöshortensia kiinnittyy mieluusti. Tässä yrittävät näkyä kaikki kolme. Parhaiten on nyt esillä keskimmäinen ja sen jälkeen kuvassa kalliolle nousevien rappujen vieressä menee kolmas jo pitkin parveketta ja siitä aina tähän minun toimisto/kirjastoni ikkunaan asti.
Suvesta on nautittu ulkoruoikinassa aina ensimmäisistä mansikoista, jotka tuo Bessu vuosi vuoden jälkeen näihin aikoihin asti.
Tässä zarzuelaa helteen kiroja uhmaten: On vaikea saada helteellä tuoreita sinisimpukoita.

Koko suvi on syöty ulkona, vaikka on ollut muutakin kuin grilliruokaa. Keittiöstämme on lyhyt matka kantaa ruoat ja astiat terassille ja siellä ollaan viihdytty tänä suvena monasti ystävien kera. Vain kerran on rankkasade ajanut olohuoneeseen syömään, mutta silloinkin jätimme oven terassille auki ja olimme kuin ulkona. No taas minä tätä ruokaa...kun piti näistä pilvikirsikoista:
Siis tässä keskipihan pilvikirsikkamme keväällä 2012. Etupihan pilvikirsikka saattaa jäädä esittelemättä, jos ei se pian ala tulla ruskaan ja siellähän on ollut myös kahden kuusen kaato, joten murros menossa.
Ja tässä samasta kohtaa kuva saman vuoden syksyltä. Oikealla jo aiemmin runsaasti esitelty leveä, upea köynnöshortensiamme, joka nousee jo vähän parvekkeen reunan yli! Koska pidän mielettömästi myös kartiovalkokuusista, kiinnittäkää huomiota, miten ylemmässä kuvassa 'sokeritoppa' on vähän talven jäljiltä pörhöinen, mutta syksyllä jo oikein timmissä kunnossa.
Tässä sama nyt. Kartiovalkokuusi on kasvanut, samoin pilvikirsikka. Älkää uskoko, että se on hillittykasvuinen pieni puu. Alapihalla ei ole väliä, siellä se saisi kasvaa vaikka kuinka isoksi, mutta sielläpä tämä levoton kaunotar onkin mitä siroin, vaan tässä keskipihalla ja mikä pahinta, etupihalla, kuin jotain jättiläispuita. Tätä on jo karsittu siis kahdesti ja tietenkin siitä vähän muoto/tiheys kärsii. No, nyt tämän puun alle sopii vaikka pari korituolia...
Mitähän se nyt olikaan, mitä rakastan eniten? No tietty syksyä, koiria ja kirjoja, runoja, tähtiä ja merta, rakastan myös Lumimiestä, joka nytkin vielä nyhertää rempan kimpussa, kun minä kirjoitan kauniista turhuudesta, mutta Waltarikin myönsi/tiesi, että kahta me tarvitsemme: Suvaitsevaisuutta ja kaunista turhuutta. Eikä puutarhailu ole turhuutta, vaan...no se onkin sitten se toinen juttu, mitä se on, kun on minut niin koukuttanut, että kohta jo kolmekymmentä vuotta olen tätä harrastanut. Vaan aina olen sanonut, että minulla ei ikinä voisi olla puutarhaa ilman syyshortensiaa Siis rrrrrakastan hortensioita!

Puutarhaterveisin
Leena Lumi

PS. Tässä ruokakatoksemme syksyllä
Syyspesämme ♥
Vielä lokakuun iltoinakin grillailemme ja nautimme illoista ulkona.

33 kommenttia:

  1. Ihana postaus!
    Paratiisiin olette jo päässeet, aah!
    On se mahtavaa vaan tämä vuodenaikojen vaihtuvuus, jokaisessa oma kauneutensa, tuoksunsa ja tunnelmansa.
    Tuossa hortennssiakuvassa sinä käyt yhtenä hortenssikukkana itsekin, kauniita kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, kiitos. Tämä onkin niin paratiisia, vain meri puuttuu, mutta onhan tuo iso Päijänne.

      Mieti mitä me olisimme paitsi ilman neljää vuodenaikaamme!

      Kiitos Ihanainen♥

      Poista
  2. Oi mitkä upeat syksyn värit teillä nyt on! Kyllä vaan puutarhasi on niin kaunis! Ja tuo sinun zarzuelasi,todellista herkkua,nami:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, mutta ei ihan parasta, usko pois. Mongolian vaahterat eivät ole kuin voisivat ja nämä tänä vuonna kuvatut pilvikirsikatkaan eivät yllä ihan parhaaseensa, mutta emme tokl ole vailla ruskaa.

      Taitaa olla sinun kuvaamasi tuo terassilla oleva zarzuela;) Kiitos!

      Poista
  3. Mahtavat köynnökset ! Ei puutarhaa myöskään ilman köynnöksiä ! Mulle myös syyshortensia on must - ja onnekseni se tällä savitontilla viihtyy. Toisin oli edellisessä länsirannikon pihassa, jossa yritin hampaat irvessä saada useampaakin kasvamaan hiekka-moreenimaassa :) Turhaan tietty, puolensa siis nyt savitontillakin. Hyvää ja lämmintä syksyä Leena !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pivi, kiitos! No just juu, olen samaa mieltä ja keksin sen sinä vuonna kun aloitin sekä köynnöshortensiat että kärhöt. Se viidakkomaisuus mitä niistä tulee on must. Äidillä ei käynnöshortensia Satakunnan savimaassa menestynty, mutta kuutamohortensia hänellä onnistuu ja syyshortensiaa hän ei kai enää jaksa aloittaa. Olen itse yrittänyt länsirannikolla sitä sun tätä, mutta kyllä sieltäkin löytyy paljon upeita puutarhoja. Siellä on savimaan lisäksi se haitta, että aina ei tule riittävää lumisuojaa. Lähdemme marraskuulla äidille leikkaamaan kuusia ja kyllä hänellä on siellä kaunis puutarha.

      Kiitos samoin sinulle Pivi!

      Poista
  4. Kyllä on upea tuo teidän asuinpaikkanne♥!
    Niin mahtavat syysvärit noissa köynnöksissä, mutta onhan tuo Pilvikirsikkakin keväällä upea kukkiessaan. Se on kuin lumipuu:)
    Mukavaa aurinkoista viikonloppua♥!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, no, tämä on se Suomen Tahiti;)

      No kun ihastuin siihen juuri sen kukkiessa,sillä Jyväskylän kävleukatu on niitä täynnä. Tulin yksi toukokuu kampaajalta ja ihmettelin, että mitä ihanuuksia kadulla kukkii ja kun pääsin kotiin soitin kaupungin hortonomille: Siitä se sitten alkoi. Juu, annetaan sille uusi nimi. Se onkin lumipuu♥

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  5. Kyllä teillä on kaunista! Saksassa sanotaan, että sinisimpukoita syödään vain niinä kuukausina, joiden nimessä on (saksan kielessä) r-kirjain eli pois jäävät Mai/Juni/Juli/August.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, kiitos. No alloin tajuta, mutta kun se vaan on kiva ruoka syödä etenkin jos vieraanaana on kasvissyöjä, joka kyllä nauttii merenelävistä. Kalatoimittajani sai minut onneksi tajuamaan, että sen voi HÄTÄTILASSA tehdä myös pakastetuista, jolloin se on turvallista, eikä me kyllä mitään eroa huomattu. Luin eilen jotain ruokalehteä ja siinä kun valmistettiin sinisimpukoista jotain, niin puhuttiin simpukoiden sulattamisesta, joten ei me ehkä ihan rikosta tehty. Siis todellakin, on kuulemma vaarallista nauttia niitä tiettynä aikana, joten tuo saksalainen kuukausioppi on tehokas.

      Poista
  6. Voi niitä varmaan pakastaakin. Itsehän en syö simpukoita paitsi kampasimpukkaa, joten en olen asiantuntija. Tuli vain tuossa mieleen tuo saksalainen ohje ja täällä tosiaan simpukat tulee ravintoloihin syyskuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, voi. Mestarin Herkussa niitä on aina pakastettuna ja tuoreita saapuu viikonlopuksi, paitsi ei kesähelteillä. Minulle käy kampa- ja sinisimpukat.

      Minä haluaisin olla merenelävien asiantuntija;)

      Poista
  7. Hortensiat ovat minunkin suosikkejani. Tänä syksynä ne ovat ainakin meillä kukkineen ihan valtoiminaan - siis syyshortensiat, jalohortensia ei jaksanut nyt kukkia, mutta on kasvanut hienosti.

    Pilvikirsikka on varmasti kaunis kaikkina vuodenaikoina... Ja ajattele, kun sen runko saa kuuraa ja lempeän lumipeitteen sitten talvella, varmasti ihana silloinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sinulla on jo upeat hortensiat, olen ymmärtänyt: Katso eräs kuva palkissani;)

      Talvella se on kaunis kuin kuurainen koivu. Muuten keväällä kuin lumenvaahtoa ja nyt syksyllä erityinen ruskaväri.

      Poista
  8. Wau!
    Minä ihmettelen, että alkaako mun köynnoshortensia kasvaa ollenkaan.
    Tai no, kasvaa se vähän, mutt maata pitkin! Väärä suunta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, kiitos.

      Köynnöshortensiaa käytetään myös maanpeittokasvina. Minullakin on yksi kivikko, jonka se saa peittää. Viherlandiassa on myös heti sisääntulossa vasemmalla köynnöhshortensian peittämä esittelyalue, josta muut kasvit saavat kasvaa esiin ilman rikkaruohohaittoja.

      Sitä voi varovasti ohjailla. Jos sen sitoo kunnolla, se kohta kasvista kuolee. Se on villi ja haluaa valita omat polkunsa eli siis kasvi joka sopii sulle ja mulle;)

      Poista
  9. Lumoava postaus <3 Ihanat köynnöshortensiat, villiviini, kartiovalkokuusi ja tietysti pilvikirsikka! Pilvikirsikka on oikea hätähousun toivepuu, kasvaa hetkessä hennosta taimenruipelosta puun mittoihin. Vaikka minäkin olen puutarhan myötä saanut roppakaupalla kärsivällisyyttä, olen salaa hyvin tyytyväinen pilvikirsikoideni kasvuvauhtiin :)
    Värikästä lokakuuta sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, kiitos♥ No, olen aika hätäinen, mutta pitkö sen nyt etupihalla tehdä mulle se temppu;) Puutarha, jos mikä opettaa kärvisällisyyttä. Sen olen saanut kovimman kautta tuta. Minäkin sallin tuon jopa keskipihalla,mutta siitä etupihan puusta tulee ehkä vielä ongelma, kun istutuin sen ajatellen vain luvattua sanaa 'hillittykasvuinen'.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  10. Kiitos näistä ihanista kuvista, oikeaa värien sinfoniaa, kevään loistokasta kukintaa, syksyn kauniit ruskavärit. Voiko aamulta enempää toivoa, kun näoitä pääsi ihailemaan. Kauniita on nuo "pikku" pilvikirsikat kukkiessaan. Syyshortenssia kauneutta syksyyn.
    Oikeinb hyvää lokakuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, ole hyvä ja kiitos. Älä muuta sano. Muistathan sen mun silmäkatastrofini...Pilvikirsikoiden kukinta tulee tosi aikaisin ja kaikki siihen hurmaantuvat.Samoin käy syksyllä syyshortensioiden kanssa.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  11. Heips leena =)
    Kiva katsella kuviasi, etenkin kun olen käynyt teillä, voi hahmottaa paremmin ja syvemmin.
    ihania värejä, tunnelmia!
    Ja tuo koira on niin ihana sylissäsi
    Kivaa pian alkavaa viikonloppua !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, heips. Sorry, että en ole ehtinyt käymään, mutta kun tämä blogi ja remontti ja puutarha syyskuntoon♥

      Minulla on aika vahvasti syyspiha. Se paljastaa suosikkivuodenaikani.

      Niitä on KAKSI;) Merin Dina ja sitten sheltti-vauva Taika.

      Kiitos samoin sinulle ja kiitos taas siitä ihanasta, joka takuulla tulee vielä bllogissani esittelyynkin♥

      Poista
  12. Ruskan värit on vaan niin hienoja.
    Mukavaa viikonloppua sinne teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiris, Suomessa asumisen etuja;)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  13. Täälläkin pilvikirsikka koristaa pihamaata. Näen siitä tulenpunaisia lehtiä koivujen takaa ikkunastani ja kun menen pihalle, niin se oikein palaa kun auringon säde siihen osuu.

    Tuo Waltarin: "suvaitsevaisuutta ja kaunista turhuutta" on aivan mahtava pari, taidan elääkin sillä asenteella. Joo!

    Ihanaa loppuviikkoa ystäväiseni =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, sellainen kaunotar se on.

      Minä olen aina uskonut Mikaan;)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  14. Tänään näin ihania puita yhdessä puistossa ja tunnistin ne (ennen kuin kävin kurkaamassa kasvilistasta) pilvikirsikoiksi, kiitos sinun esittelyjen!:)
    Ajelin tänään myös Jyväskylän ohi ja teillä on kyllä ruska pidemällä kuin etelässä.

    Ihastuin tänään erityisesti kuvaan nro 13, kun siellä taustalla puutarha nousee hieman ylemmäs niin kutsuvasti ja toka vikassa kuvassa samoin; tekisi mieli kulkea pilvikirsikan ja mongolianvaahteran(?) välistä syvemmälle puutarhaan.

    En muista olenko koskaan kehunut tuota katoksen ulkonäköä. Tykkään kun se on keveän näköinen, selkeälinjainen, mutta samalla myös siro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, pilvikirsikkapuisto kuulostaa ihanan Tsehovilaiselta...Oe hyvä. Minulla on monta missiota ja lukemisen autuuden levittäminen on niistä vain yksi, puutarhailuun ja kasveihin innostaminen toinen ja kolmas on...;)

      Ah, rakastan niin sinun taiteilijan silmääsi! Tuo rinne tuossa nousee todellakin ylöspäin ja se on etupihalle, mutta nuo puut siinä takana ovat juuri pieni mongolianvaahterametsikkömme, jossa on kuvattu myös lemmikkikuvat, jotka ovat ehkä puutarhani parhaat ellei nyt sitten Sade ja ruusut, sade ja ruusut...eli ristinummiruusu sateessa mene ohi, mutta sehän on makukysymys. Toiselta puoleltahan piha/puutarha laskeuutuu alas kohti ns. hedelmäpuutarhaa. Ja vielä tunnistit mongolianvaahteran...Ties vaikka vielä kulkisitkin;), mutta tuolla ylhäällä tulee vastaan tie, hiekkatie, alhaalla oma puutarha ja sen takana metsää. Oikealla on lehtomme, joissa niitä upeita lehmuksia.

      Se on keveä, mutta kestävä. Peltiä, ei muovia ja kauniin harmaa katto, jossa pieniä koristepuristeita, sellaisia kuoppia, jotka kuvittelen tietty tähdiksi. Tosin meillä sataa paljon lunta, joten sitten nähdään talven aikana tosi kestävyys. Meillä tuo vain voitti kaikki muovikatteet tai valokaatteet, mikä niiden nimi nyt onkaan. Haluaisimme vielä toiseen päähän samanlaisen...,mutta kaikkea ei voi saada, ei ainakaan yhdellä kertaa. Nyt remppa menee kaiken ohi.

      Poista
    2. ...mutta yläsuuntasi on oikea paitsi lemmikeiden kannalta myös siksi, että noiden mongolianvaahteroiden takana on se uusi magnolia nyt kasvamassa ja sen jälkeen vielä ruusuaita, joka kukkii pakkasillakin.

      Poista
  15. Kyllä syksy on kauneinta, haikeinta aikaa. Kaunista viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, syksy on just kaikkea, mutta jotenkin minä olen aina enempi minä syksyssä. Toivottavasti sinäkin!

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  16. Aivan ihana postaus puutarhastasi! Noita kuvia jäin ihailemaan.. Kevät-ja syyskuvien eroavaisuuksia, miten kauniita molemmat vvuodenajat voivatkaan olla!

    Kiitos hienosta puutarhahetkestä! <<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitos paljon! No syksy nyt vain on niin ihanaa. Kevät on vähän julmempi;) En kuvaa keväällä niin isolla halulla kuin syksyllä, mutta silloin jännitän aina erikoisuuksien selviämistä talvesta. Joka vuosi on joku uusi juttu ja nyt se on magnolia.

      Ole hyvä♥

      Poista