torstai 3. huhtikuuta 2014

Ella Räty&Hanna Marttinen: Suomalainen metsäpuutarha

Minua on aina kiehtonut ajatus metsäpuutarhasta. Niinpä kun aloin innolla rakentaa puutarhaamme tänne saarelle, katsoin aina mukaan kuuluvan myös lehtomme, josta raivasimme risukkoa antaaksemme tilaa ja valoa lehdon perinteisille kasveille kuten vaikka näsiälle, lehtokuusamalle, talvikille, kieloille, lehtosinilatvoille, esikoille, hiirenportaalle, valkolehdokille, lehtoakileijoille, metsäkurjenpolville sekä ennen kaikkea 35 metrin korkeutta tavoitteleville metsälehmuksillemme. Istutimme lehtoomme myös jasmiinin ja pari onnenpensasta, mutta nyt on suunnitteilla istuttaa toinen jasmiini ja ehkä myös magnolia valoaukkopaikkaan. Sydänsuvellahan lehto on yhtä valon ja varjon leikkiä ja sinne on kiva istahtaa puiden suomaan varjoon nauttimaan metsäpuutarhan ainutlaatuisesta tunnelmasta.

Ella Rädyn ja Hanna Marttisen teos Suomalainen metsäpuutarha (WSOY 2014) on ensimmäinen kotimainen metsäpuutarhakirja. Aika hämmästyttävää tässä metsien maassa, että vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja mikä parasta, voin häpeilemättä kehua, että kirja on aivan loistava. Luin sitä kuin romaania, sillä tekijät kirjoittavat paitsi syvällä asiantuntemuksella, myös tunteella. Kirja on kuin puutarharunoa, jossa huomioidaan kaikki muodot, tyylit, tuulen ja varjon leikit, vaaleat ja kylmät värit, tunnelmat…Ella Räty on Puutarhaliiton kasviasiantuntija ja erittäin perehtynyt puutarhasuunnitteluun ja hänen kasvitietämyksensä on huima. Hanna Marttinen on koulutukseltaan sekä valokuvaaja että puutarhuri. Kirjan kuvat ovat molempien tekijöiden, mutta tässä jutussa vain kuva siperiankärhöstä on Rädyn ottama, muut ovat Marttisen.  Kirjassa tehdään unohtumattomia vierailuja sekä yksityisiin metsäpuutarhoihin että mm. Haagan alppiruusupuistoon, Ilolan arboretumiin sekä Muurilan metsäpuutarhaan.

Tässä kohtaa kolahti ensimmäisen kerran: Valkokukkainen siperiankärhö sopii loistavasti metsäpuutarhaan ja sen vanha nimi onkin metsäköynnös. Vaikka käytän sinistä alppikärhöä kiipeämässä muualla puutarhassa, aion istuttaa lehtoomme siperiankärhöä, joka on maamme ainoa luonnonvarainen kärhö. Jos metsäpuutarhassa on vaikka tuulenkaato voi siihen antaa kasvaa kärhöä somisteeksi sen sijaan että siivoasi puurauskun pois. Lahoavat puut tuovat metsäpuutarhaan sopivasti pieneliöstöä ja sen lisäksi myös tiettyä tunnelmaa, jossa läsnä niin uuden alku kuin kasvun loppu. Vanha haapa esimerkiksi on ensin tikkojen kotina ja myöhemmin siihen asettuvat lepakot ja kun se sitten joskus lahoaa, syntyy aidon aarniometsän tunnelmaa: Pieneliöstö riemuitsee ja kärhöt saavat kauniisti koristaa kaikkensa antanutta puuta.

Suomalainen metsäpuutarha kertoo, että vain yksi prosentti metsäpinta-alastamme on aitoa runsasravinteista lehtometsää, mutta samalla tarjotaan neuvoja miten niukkaravinteisesta kangasmetsästä saa lehtomaisen tekemällä lujasti töitä. Niksejä maanparannukseen annetaan kautta metsäpuutarhatarinan, mutta samalla tuodaan esiin myös kuivan kankaan ja kalliometsän kauneutta.

Kuvassa mehitähtiä  ja maksaruohoa, joiden väleistä ei takuulla pääse rikkaruoho kasvamaan.

Ilolan taimisto ja arboretum Salossa on yksityinen puutarha, mutta avoinna yleisölle. Pääosa on mäntykangasta, mutta viiden hehtaarin alueelle mahtuu monenlaista kuivista kivikoista reheviin kosteikkoihin. Alakuvassa Ilolan arboretumin metsänpohjaa heinäkuun alussa värittävät sulkaneilikat. Kaunista!

Köynnöshortensia on mahtava lisä metsäpuutarhaan. Se voi suikerrella kivien päällä tai kiivetä pitkin männynrunkoa. Jos se saa valoa riittävästi, se kukkii valkoisin kukin yli kuukauden, mutta se pärjää hyvin puolivarjossakin ja saa hyvinä syksyinä aivan loistavan ruskavärin jopa limestä keltaiseen! (Kts. tokavika kuva!)Tässä kuvassa kasvi kiipeää männynrunkoa ylös. Kokeilkaa tätä!

Kaupungin sydämestä kirjan tekijät ovat löytäneet kiinnostavan puutarhan, jossa pienilmasto vertautuu Etelä-Ruotsiin tai Tanskaan. Pienellä tontilla huomion vievät 60-70 erilaita alppiruusua ja atsaleaa. Keväällä erityisen huomion kuitenkin saavat kolmilehdet, jonka nimi tulee suvun tieteellisestä nimestä Trillium.  Kuvassa herkkä isokolmilehti.
Nyt moni voi ajatella, että pitää olla kunnolla metsää ennen kuin metsäpuutarha onnistuu. Metsäpuutarha voi olla kuitenkin mitä tahansa muutamasta neliömetristä useampaan hehtaariin. Tärkeintä on arvostaa alueen omaa kasvustoa, huomioida metsätyyppi ja sen mukaisesti sitten istuttaa kasvupaikkatyypin mukaisia kasveja. Kirjassa on mielettömästi ohjeita, miten voi tunnistaa onko kyseessä lehto, tuore kangasmetsä vai ehkä kosteikko. Mitä metsäpuutarhassa sitten voi tehdä? Siellä voi vaikka istahtaa tällaiselle keitaalle ja lukea Suomalaista metsäpuutarhaa tai ihan vain olla hiljaa ja kuunnella lintuja, tuulta, haapoja tai katsella perhosia, levätä maailmasta.

Suomalainen metsäpuutarha on tekijöiltään kuin kunnianosoitus metsillemme. Niiden monimuotoisuudelle ja sille mahdollisuudelle, että voimme elää metsiemme kanssa kauniissa symbioosissa niitä vaalien ja lempeästi hoivaten, mutta antaen metsän villin hengen määrätä rytmin. Uskon tämän kirjan myötä, monen aukaisevan hämmästyneenä silmänsä ja tajuavan, että ’ehkä minä hiukan voisin siistiä tuota metsäplänttiä tuossa ja tuoda sinne vaikka muutaman atsalean ja pari kärhöä.’

Viimeinen sana on tekijöiden ja sen nimi on Elämä ja kuolema läsnä:

Täydellinen puhtaus ja virheettömyys eivät sovi tähän villiin puutarhaan. Jokaista lakastuvaa lehteä ja kuollutta oksaa ei poisteta, vaan harmaantuvat puuvanhukset ja lahovavat rungot saavat jäädä paikoilleen. Ne muodostavat vastakohdan elämää ja runsautta uhkuville silmuille ja kukkanupuille ja muistuttavat luonnon normaalista kiertokulusta – siitä kuinka siemenet itävät, versot kasvavat kohti valoa, kasvit puhkeavat kukkaan, varmistavat siementämällä seuraavan sukupolven elämän ja kuihtuvat lopulta pois. Vasta ripaus jotain ’rumaa’ – kuolevaa tai epätäydellistä – tekee taideteoksestakin kiinnostavan.

*****

43 kommenttia:

  1. Upea kirja, kiitos vinkistä Leena. ❀ Ja kauniita kuvia - oi kesä, tule jo! ❀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, ole hyvä. Tämä on minun todeksi muuttunut uneni.

      Oi ihana toukokuu!

      Poista
  2. Oi miten mielenkiintoinen kirja vaikka ei metsäpuutarhasa voi kuin haaveilla. Ihania kuvia! Varmaan tästä teoksesta tulee erityisen suosittu.
    Kiitos Leena ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, tämä on. Miten niin voi vain haaveilla: Miten muistaisin, että teillä on nyt tilaa niiden eräiden puunkaatojen jälkeen...Ei tässä tarvita isoa tilaa: Melkein paras puutarha tässä kirjassakin on se pienin, tosin isommassa saa sitten monenlaisia elämyksiä.

      No minä veikkaan, että tästä tulee suomalaisten suosikkipuutarhakirja. Ehkä yhtä suosittu kuin Maanpeitekasvit.

      Ole hyvä ♥

      Poista
  3. Mieheni sisarella ja langolla on ollut Lounais-Suomessa sijaitsevassa kodissaan metsäpuutarha jo kauan. Talon takaosan suurista ikkunoista näkyy "luonnollinen metsä", joka on todellisuudessa isännän tarkoin vaalima puutarha. Talon eteen taas mieheni sisar on kerännyt vuosikausia suomalaisia villikasveja. Hänellä oli aina mukana automatkoilla työvälineet, ja kun hän näki jonkin erityisen kasvin ajotien varrella, hän otti sen varovasti talteen ja istutti hellästi hoidettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, miten hurmaavalta saatkaan tuon metsäpuutarhan kuulostamaan. Hmmm., miehesi sisar muistuttaa minua: Olen kaivanut kasveja alpeilla jopa auton avaimella....Sen jälkeen matkaan on visusti lähtenyt pieni lapio. Botanisti ei mihinkään itsestään pääse, eikä haluakaan;)

      Poista
    2. Leena, savolaisena mieheni sisar ihastui Lounais-Suomen rehevään luontoon, kun muutti sinne opettajaksi.

      Trilliumista:
      Kesä oli tullut taas kuin huomaamatta. Vaahteroihin oli puhjennut lehti, ja laakson reunat olivat tulvillaan trilliumeja. Niiden valkoiset terälehdet hohtivat puiden varjossa kuin pienet kolmihaaraiset tähdet.
      Aurora ja villikyyhkysten aika (1995)

      Ontarion nimikkokukka on valkea trillium, trillium grandiflorum
      (trilliaceae). Se kasvaa jopa 45 cm korkeaksi, ja kukan läpimitta voi
      olla 5-10 cm. Siihen tulee loppukesällä punaiset marjat, joita
      oravat syövät. Kukinta alkaa varhain keväällä.

      Pidin onneksi Torontossa asuessani luontopäiväkirjaa läheisestä laaksosta, ja tiesin, että trillium oli kukassa vielä siihen aikaan, jolloin Aurora näki niitä laaksossa.

      Poista
  4. Sait tämän kirjan kuulostamaan todella mielenkiintoiselta: Kirja on kuin puutarharunoa... Pidän juuri sellaisista puutarhakirjoista, joissa on paljon faktatietoa, mutta myös tunnelmointia. Meillä kävi täällä lehtoasiantuntija kun osaa niemestä haettiin luonnonsuojelualueeksi. Hänen kanssaan oli todella antoisaa kierrellä metsässä, opin kasveista, hyönteisistä ja eläimistä ja kasvuolosuhteista varmaan enemmän kuin koskaan aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, katso oikeaa palkkiani: Viisi sydäntä! Enempää ei voi tulla;)

      Minustakin faktaan pitää kutoa mukaan tunnelmaa ja miksei tarinaakin. Minä olen oppinut lehdosta paljon ihan lehdon opettamana, mutta siinä kyllä auttoi se, että olin jo ennen puutarhailua innokas botanisti ja kasvioppi oli 10.

      Sinulla on niin iso alue, että siinä voi olla vaikka mitä. Lehtojakin on kolmea tyyppiä ja yhdessä ledhossakin voi ilmetä erilaisia alueita. Minä vain olen niin lehtoon ihastunut, että sain nyt tämän kirjan avulla herätyksen, miten saamme myös lehtomme kuivimman osan tuoreeksi lehdoksi, joka jo miellyttääkin kovasti, sillä siinä kasvaa mustikka. Meillä on kyllä myös oikein kosteikkokin, jossa kasvavat keltakurjenmiekat ja hiirenportaat. Tuoreeseen siirrämme usein Iris Sibiricaa, jota meillä riittää. Kieloaikaan on tuoksu niin voimakas, että vähempikin riittäisi, mutta kaunista on. Lehto-orvokkeja olen yrittänyt siirtää puutarhaan samoin kuin lehtoakileijoja ja hyvin ovat pärjänneet.

      Minulla oli kerran onni saada meille puutarhakuvaaja,joka osasi todellakin tunnistaa lehdon kaikkine kasveineen ja miten hän ihastelikaan lehmuksiamme, jotka ovat jo todella suuret ja uutta on tulossa.

      Cheri, tätä kirjaa sinä tarvitsisit. Minä sain nyt uutta tuulta siipieni alle ja jälleen vain taivas on kattona;)

      Poista
    2. Lehtoasiantuntija sanoi, että suurin osa hänen (virkamiehen) ajastaan menee lehtojen hoitamiseen ja kunnostamiseen. Minäkin sain pari tehtävää, joilla lehtoa voi auttaa. Kitkemistä. Tämä lehtomies oli pyörtyä, sillä hän kohtasi niemellä suurimman koskaan näkemänsä metsälehmuksen, se onkin muhkea. Vahltava haapa liito-oravan pesineen teki myös vaikutuksen. Onneksi on edes tuo villi pläntti, kaikki metsät ympäriltä on kaadettu, onneksi rantamaisemaa ei kuitenkaan saa avohakata. Lehtomies kertoi myös miten ihminen jatkuvasti tuhoaa metsien terveyttä "hoidolla".

      Poista
    3. Mitä kitket lehdostasi? Minulla olisi tarkoitu saada sinne johonkin kohtaan ajan myötä valkoista varjoliljaa, mutta se edellyttäisi sitten että tekisimme kohopenkin kuvimpaan osaan, jossa hiirenportaat ja sananjalat eivät vielä kaikkea tilaa sydänsuvella.

      Olisi kiva tietää lehmuksenne ympärimitta? Entä ikä? Tämä ei ole kilpailu, mutta koska meillä on aika paljon eli toistakymmentä vanhaa lehmusta, niin todella kiinnostaa. Korkeutta on noin 35 metriä, mutta saattavat olla sitten hoikempia. Ikämääritystä olemme kaivanneet,mutta eiköhän se jostain tule.

      Meillä on kaksi vanhaa haapaa, mutta ei vielä liito-oravia. Tikat asuvat kerroksittain, mutta sitten pitäisi tulla lepakkoitten ja liito-oravien.

      Teillä on alue niin iso, että se on kuin pala taivasta.

      Olen samaa mieltä ihmisen 'hoidosta', mutta kun luet Suomainen metsäpuutarha, huomaat, miten lehtoa voidaan hoitaa sen säännöillä. Mutta kerro nyt, mitä nimemonaan kitket?

      Poista
    4. Luonnonvaraisessa lehdossa (ainakaan jos se on luonnonsuojelun piirissä) ei saisi kasvaa mitään viljeltyä. Joku on joskus kipannut jätemaata lehtoon ja reunalla kasvaa jättipalsami. Onneksi vain pienellä alueella ja sinä kymmenenä vuotena kun olen täällä asunut sen alue ei ole laajentunut. Olen luvannut kitkeä sen pois. Viime vuonna tein suururakan ja jatkan heti kun kasvi alkaa ilmestyä maanpinnalle. En ole mitanut metsälehmutsta, mutta teen sen joskus. Ikämääritystä sille ei ole.

      Poista
    5. Cheri, meidän lehtomme on kaavoitettu rakentamiseen eli ei ole suojeltu, niitäkin kyllä saarelamme on, suojeltuja lehtoalueita.

      Onneksi meillä ei ole jättibalsqamia kuin yhdessä kallion nurkassa ja kompostin vieressä, jossa sitä vahditaan. Sen sijaan minä pidän valtavasti lupiineista, jotka ovat komeita kuin marskinlnliljat, mutta vaatimattomia. Ne eivät onneksi ikinä valtaa lehdon sydäntä, sillä tarvitsevat enemmän valoa, mutta reunoilla on sinistä ja toisella reunalla kuupuutarhani, jonka halusin aloittaa ehdottomasti valkoisella lupiinilla. Siinä kuuputarhan kohdalla olemmekin sitten jo laittaneet lehtoon kaarisillan ja on myös yksi pöytäryhmä. Aika puhasta lehdon kasvillisuutta siellä on, kuten jutussakin luettelin. Vain onnenpensaat ja jasmiini ovat istutusta ja nyt sitten jään miettimään sitä magnoliaa, mutta se tarvitsisi valoaukon, joten tuskin nyt alamme minkään reunapuun kaatoon. Yksi vanha, suuri koivu siitä maantien puolelta kyllä lähtee ennemmin tai myöhemmin. Nyt kukkivat näsiät. OK, ei meilläkään ole kuin tuo korkeus ja niitä oikein korkeita on 7 ja sitten 4 noin 20 metristä ja nuoria parimetrisiä monta.

      Poista
  5. Minä varmaan tykkäisin metsäpuutarhastakin, ainakin osittain pihalla. Hmmmmm….

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, kirjassa suositellaankin, että osan puutarhasta/pihasta/tontista voi jättää metsäpuutarhaksi ja sinne sitten voi sen metsätyypin mukaisia hieman näyttäviäkin kasveja, kuten vaikkapa rodot ja atsaleat yms. istuttaa.

      Poista
  6. Metsäpuutarha on jo sananakin niin...lumoava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, se on ja niin on metsähautausmaakin...lumoava. Yhteys luontoon muistuttaa tähtihuimausta.

      Poista
  7. Onkohan tässä nyt tämän vuoden 'must' puutarhakirja? (vaikka minullehan ne kaikki ovat enemmän tai vähemmän must ... ;)

    Meille suomalaisille metsä on jotain niin jokapäiväistä ja tavallista, että emme osaa sitä arvostaa. Joitakin vuosia sitten kansainvälisessä kävelytapahtumassa seurasin sivusta japanilaisia osallistujia, jotka innokkaina kuvasivat metsäpolun varrella ihan tavallista suomalaista metsää - heistä se oli ihmeellistä ja eksoottista.

    Minä kasvatan omaa muutaman neliön 'metsäpuutarhaani' pihan reunalla parin puun ja pensaan ympärillä ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, minulle tämä on vuoden eniten must. Ehkä kirja loppuelämäksi, sillä tämä on sitä syvintä, mitä olen villin puutarhan lisäksi aina kaivannut. Mutta pidän monista puutarhakirjoista, kuten ruokakirjoistakin, joten vaikea sanoa lopullista sanaa. Tämä nyt vain minulta viisi sydäntä ja sen parempaa en osaa antaakaan.

      Siinäpä se onkin. Sinne voidaan viedä vaikka autonromuja etc. Olen kohdannut saman tällä saarella, sillä täällä on uskomattomia vaellusreittejä, luolastoja sekä kaiken aikaa Päijänne liki. Japanilaiset ja saksalaiset ovat löytäneet meidän pisimmät reittimme ja käyttävät niitä myös myöhään syksyllä ja säästä viis.

      Sepä hyvinkin riittää! Sinne ehkä mahtuu vielä yksi kärhö ellei sitä jo siellä ole;)

      Poista
  8. Kuvista päätellen metsäpuutarha on ansainnut hienon kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, ehdottomasti ja mikä parasta, teksti liikkuu yläviivastolla kera kuvien.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kikka, monta sivua onnea eli just niin: Aarre-kirja!

      Poista
  10. Arvioin saman kirjan uudessa Oma Aika -lehdessä. Otsikoin arvioni "Metsän tummuus mulle tuokaa", Eino Leinon,Nocturnen sanoin. Ihana kirja, täysin samaa mieltä kanssasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna-Liisa, huomasin ja olin vaikuttunut, kun muistit ottaa Leinon tähän mukaan. Tämä sai minulta harvinaiset viisi sydäntä. Ja monta uutta vinkkiä sain, joita vähitellen alan toteuttaa.

      Poista
  11. Voi miten ihanaa...jälleen kerran yksi must have-kirja <3 Eilen illalla haravoin ja fiilistelin tuossa meidän talon eteläpuolella,jossa on luonnontilassa oleva alue,johon mietin just sellaista V-vyöhykkeen lehtometsää...Pari vuotta sitten istutin siihen metsälehmuksen ja se näyttää viihtyvän, silmut punertuvat ja pullistuvat jo.Viime syksynä alueen reunaan pääsi vuorijalava. Luonnostaan siinä kasvaa pihlajia,tuomia,haapoja ja yksi raita.oon laatinut mukavia pensastilauksia sinne tänne,tulossa on yhtä ja toista "lehtometsääni" sopivaa...Voi tätä kevättä,unelmien aikaa ja mikä parasta,kohta pääsee tekemään unelmista totta :) ihanaa viikonloppua sinne keski-Suomeen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, myönnän;) Sinulla siellä jo metsälehmusken silmut pullistuvat ja punertuvat...ja sitten ne sun magnoliat: Oletko varma, ettei sinulla ole erityisen hyvä pienilmasto, joka muuttaa sijaintinne II-vyöhykkeeksi;) Lehmus on minusta erittäin kaunis juuri kevätpunerruksessaan. Vuorijalava kiinnostaa minuakin. Kirjassa mainitaan myös helmipihlaja, josta en ollut kuullutkaan. Tuurenpihalajaa meillä on jo. Odotan runsaasti juttuja sun metsäpuutarhasta ja sitten tietty magnolioista. Haapa on muuten hyvä puu. Aura Koivisto on kirjoittanut sen nimisen kirjankin. Pihaan en sitä huoli, mutta lehdossa ihana.

      Olimme lounaalla Viherlandiassa ja sen jälkeen meni kukkaihanuuksien kanssa reilu tunti. Mukaan tarttui ainakin kukkivia muscareita ja nupuilla olevia 'perunanarsisseja' sekä lukuisia siemenpusseja. Tää on vaan niin huumaa!

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  12. Kiitos upeasta kirjasta, tuo sopisi meille, jos olisimme muutaman kymmenen vuotta nuorempia ja parempikuntoisia;)

    Ihanaa viikon loppua sinulle, LeenaIhaNainen ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ole hyvä. Tosi on, että näinkin ison puutarhan hoitaminen myöhemmin panee miettimään...Nykyään huomaankin ihailevani pieniä puutarhoja. Äidilläkin on nyt vain rivitalopuutarha, mutta sinne mahtuu vaikka mitä.

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen♥♥♥

      Poista
  13. Tämäkin kirja on pakko hankkia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, myönnän;) Tässä on jotain, mitä olen jo kauan odottanut.

      Poista
  14. Kuinka kiehtovaa! Metsäpuutarhasta voisi tullakin se oikea salainen puutarha. Ihastuttava ajatus.

    Minun pitäisi hankkia hyviä maanpeitekasveja yhden pitkän kiveyksen reunaan...

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, täydellisen! Tämä ajatus kantaa ehkä eniten Burnettin henkeä...

      Minulla on etupihalla menossa samansuuntaista projektia ja nojaan täysin tähän blogini eniten luettuun puutarhakirjaan tähän mennessä
      http://leenalumi.blogspot.fi/2012/04/maanpeitekasvit-luo-vehrea-pihapiiri.html Riittää kun klikkaat tuon auki ja katsot muutaman kuvan.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  15. Oi! Rakastan metsää ja rakastan kivikkoisia karuja paikkoja. Niiden yhdistäminen tällaisessa kirjassa kuulostaa ihanalta, vielä ihanammalta jos sen voisi toteuttaa elävässä elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, metsä on se, mistä moni kiireinen hakee virkistyksensä. Kaikki metsät kosteista lehdoista kuiviin kangasmetsiin ovat kauniita. Moni asia on mahdollista, kun sen vain ottaa todella totueutettavaksi. Siinä pitää vain sitten prioirisoida, eikä haahuilla sitä sun tätä, vaan tähdätä varmasti kohti unelmaansa. Toivon sinulle lumottua metsäpuutarhaa!

      Poista
  16. Mahtavia kuvia. Tuo kirjoittajien viimeinen sana on niin hieno yhteenveto. Kaikkea ei pidä puutarhassa, saati tuollaisessa metsäpuutarhassa siivota pois. Minä ainakin haluaisin jättää rosoisuuden näköisälle ja elämään "jälkieloaan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, arvaa oliko minulle, perfektionistille, puutarhan opetus rankka. Nyt en ole enää muuta kuin boheemi ja taas vähän hippi, joten R. saa olla se tarkka, en minä;)

      Vastain jo ekassa puutarhahaastattelussani, että 'puutarhan opetus on oppia sietämään epätäydellisyyyttä'. Vihasin etenkin keväisin kun kaikki oli niin kaunista, pensashanhikkeja, joiden ensimmäinen elonmerkki tuli juhannuksena. Siinä muuten ainoa kasvi, jotka meillä nostettiin kaikki ylös ja laitetttiin kirveellä pieniksi. En kestä sitä vieläkään nähdä, muuten alistun elämän epätäydellisyydelle.

      Roso just tuo kaiken sen, mikä tekee kohteesta kiinnostavan. (Saat lukea lauseen monipuolisesti.)

      Poista
  17. Metsäpuutarha on unelma, josta minäkin saan nauttia toisinaan...
    Erittäin kauniit kuvat ja teksti! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, hienoa, että saat, sillä sinä taitelijana varmaan osaat sitä arvostaa ja nähdä metsäpuutarhassa sen, joka ei ole kaikille nähtävissä.

      Kiitos ♥

      Poista
  18. Kiitos täsätkin Leena Lumi :)
    Täm kirja on otettava tarkemman tutkinnan alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matonkude, ole hyvä!

      Monelle varmaan tämän vuoden ykköspuutarhakirja.

      Poista
  19. Tämä kirja saattaisi auttaa minua kun mietin mitä teen metsämme kanssa. En tahtoisi pilata metsän tunnelmaa, mutta kuitenkin tahtoisin sinne jotain lisätä. Kiitos tästä, mahtavan tuntuinen kirja ja tarpeellinen varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, tämä kirja on sun must. Myös minun. Aloin nähdä lehtomme ihan uusin silmin. Olen tähän asti pitänyt vain puuston hyvänä, istuttanut sinne valtavasti sipulikukkia ja jasmiinin sekä onenpensaista, mutta nyt aloin nähdä sitä kerrosta, joka sieltä kuin puuttuu ja se on matalat pensaat. Aloitan vakokukkaisilla atsaleoilla. Huomasithan, mitä sanoin: Siis nyt kaikki mitä olen lukenut metsäpuutarhasta kertoo niin paljon, että kohta tulvin yli. Koska meillä on lehto, tiedän mitkä kasvit sinne nyt sopivat, että luonnollisuus säilyy. Osta tämä kirja ja sen prusteella voit päätellä, mitä kasveja laitat mihinkin osaan metsää, kun ensin saat tietää, mitä metsäsi on tyypiltään tai onko sinulla monentyyppistä metsää.

      Tämä on mun ja toivottavasti myös sinun sielupuutarhakirja!

      Poista