keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Keltakurjenmiekat ja muita keltaisia kukkijoitani

Vaikka en olekaan kovasti keltaisen värin ystävä - ainakaan vielä, niin auttamatta puutarhassani on keväästä syksyyn jotain keltaista. Keltaisia kukkiani yhdistää yksi yhteinen nimittäjä: Ne ovat todella helppoja. Keväällä esikot:
Esikot leviävät kiltisti minun tekemättä niille yhtään mitään. Osa näistä on alpeilta, osa monen vuoden takaa ystävältäni eli nyt ilmeisesti jo suloista sekoitusta. Joka kevät olen voinut jo jakaa näitä helppoja kasveja ystävilleni. Ei kastelua, ei lannoitusta ja tuo esikonkeltainen ei ihan hyökkää silmille. Näyttää erityisen mukavalta sinisten scillojen ja muscarien joukossa eli kotimaakuntani Satakunnan värit: sininen ja keltainen. Seuraava keltainen ovatkin sitten jo erilaiset narsissit:
Tässä Tahiti, Dallas tai Texas (näitä kaikki on, mutta en enää muista, mikä on mikä) ja takana kurkottelevat päitään runoilijanarsissit eli Poeticus Actaet, jotka kyllä ovat kaikista ihanimmat aina tuoksusta alkaen...Samaan aikaan taitavat kukkia tulppaanit, joita en takuulla itse ostanut, vaan sain jonkun pääsiäisasetelman mukana:
Niinä vuosina, kun myyrät eivät sallineet minulle valkoisia ja pinkkejä tulppaaneja nämä kukkivat kiitollisina vuodesta toiseen, vaikka ne olivat ensin kukkineet asetelmassa ja laitoin ne maahan ajatellen 'että näistä ei ikinä mitään tule'. Nyt onneksi saan nauttia jo Bridal Crownistakin:
Tässä suloinen valkoisen ja keltaisen liitto. Eipä sitä tiedä, vaikka keltainen vielä veisikin minut, sillä entinen inhokkivärini oranssi on nyt minulle ihan hot:

Tulevana syksynä istutan tätä Tulipa 'Orcaa' lisää, sillä nämä kukkivat reilusti yli kuukauden, ehkä jopa 6-7 viikkoa! Näissä on ihana tuoksu ja kukat tummuvat hunajanvaaleista mandrariininoransseiksi. Tilasin nämä Kodinkukat Oy:stä ja lajike oli vuoden 2013 uutuus eli vain mainoslehtisen kuva vakuutti minut ja unohdin myyrät kokonaan.
Suurin osa istutusryhmistä onnistui melkein nappiinsa. Vaikuttavinta oli kuitenkin se, miten kolme ryhmää vangitsivat katseen ja etenkin se, miten hyvin oranssi voi sopia puutarhaan!
Näiden kukkien aikaan, myös onnenpensas vakuutti lehdossa meidät vihdoinkin ja niinpä tätä varhaista pensasta, vaikka onkin keltainen, on nyt lehtoon lisätty yksi, etupihalle ja ns. ykköskukkarinteeseen samoin molempiin yksi.

Kullerot kukkivat meillä kallion 'kurussa' eli siinä on syvänne, joka on täytetty mullalla. Sen keskeltä kulkee keltainen polku, jonka toisella puolella keltakurjenmiekkoja, kulleroita ja kuunliljoja ja toisella puolella kulleroita, kuunliljoja sekä päivänliljoja. Kullerot ovat jo nyt kukkineet vähintäin kuukauden, mutta päivänliljat ja kuunliljat ovat vasta aukeamassa, joten saatan lisätä tähän myöhemmin lisää kuvia. Muualla puutarhassa kukkivat heinäkuussa isoissa ryhmissä keltaiset valtikkanauhukset, joista ei ole digiaikaisia kuvia eli en kai ole ollut niistä vuosiin kovin innostunut... Sen sijaan aivan uudelleen on kiinnostukseni herännyt kallionauhuksiin, joita varten on omistettu yksi rinne:
Tämä vanha kuva on otettu kauan sitten aamu-usvassa. Sitten tuli se vaihe, että annoimme saniaisten päästä tänne joukkoon:
Sen jälkeen saniaiset, vaikka ne ovatkin alkusuvesta niin suloisia auetessaan, valtasivat koko rinteen ja desdemonat väistyivät, katosivat. Viime suvena kaivoimme saniaiset pois, niitä on silti lehdossa ihan riittävästi ja tänä keväänä rinne kukki varhain ja runsaasti scillaa ja esikoita ja satunnaisesti akileijaa ja nyt siellä on jo nousevat isot nauhukset. Nämä kuvat otin jo mielessäni palauttaa nauhusten entinen loisto:
Tulevana syyskesänä on tarkoitus kuvata tätä oranssinkeltaista kukkaa nyt vähän enemmänkin.
Mitä muuta keltaista puutarhastamme saattaisi sitten löytyä...
Satunnaisesti keltainen siperianunikko tai...
oranssi atsalea Mandarin Lights.
Auringonkukkia on joskus kasvatettu, mutta nyt tyydymme ihailemaan seuraavan kuukauden lähinnä vain näitä:
Se, että pidän keltakurjenmiekoista ei johdu vain niiden helppoudesta, vaan siitä, että ne ovat kurjenmiekkoja. Kurjenmiekoissa on sitä jotakin...// Alla olevan kuvan kävin ottamassa just äsken, että saatiin mukaan päivänliljojakin sekä tietysti Iris Sibiricaa, vaikka se ei olekaan keltainen, mutta on ehdoton kumppani keltaisille kukille.
Sininen iiris on yksi ehdottomista suosikeistani ja niitä on todella paljon. Keltakurjenmiekka on myös Suomessa luonnonvaraisena kasvava kukka, joten se hivelee unelmaani villikukkapuutarhasta...Tämä on vähän outo kuvasarja minulta, joka rakastan valkoisia, sinisiä ja vaaleanpunaisia kukkia, mutta toisaalta nämä kukat voivat vaikka edustaa käsitystä 'annetaan kaikkien kukkien kukkia'.  Lisään tänne heti, jos tänä vuonna kukkii keltainen digitalis, sillä sehän voi aina yllättää. Etsin kuvia krasseista, mutta olen kuvannut vain punaisia! Se on niin väärin, sillä suurin yllättäjä keltaisissa kukissa on ollut krassi, joka oli murretun keltainen cappuccinon värisin raidoin. Sellaista voi ilmeisesti tapahtua kun vuosia istuttaa erimerkkisiä ja -värisiä siemeniä ja sitten alkaa kerätä niitä itse. Jossain vaiheessa syntyy jotain ainutlaatuisen hengästyttävää...jopa keltaisista kukista.

Love
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

PS. Yksi meinasi unohtua. Kasvi, josta puutarhuri varoitteli, että 'älä vain anna sen vallata puutarhaasi ja tee niin ja näin...' No kunpa olisikin levinnyt, mutta kun ei niin ei:
PPS. Kun tuolla jossakin kommentissa kerroin, että äiti muisteli niitä upeita kulleroniittyjä nähneensä vain Valkjärvellä, niin heti sain sähköpostilleni kuvan kulleroniitystä Äänekoskelta. Kuvaaja on Armi Parantainen, kiitos Armi ♥
Nyt on heinäkuun 2014 ja alla pari lisäkuvaa keltaiselta polultamme:
Keltakurjenmiekat ovat avautuneet ja ne kukkivat kauan. Niiden takana näkyy kiveä syleilevä köynnöshortensia, joka viime syksynä yllättti upealla limellä ennen varsinaista ruskaa. Kivellä olevaa on varjostanut vuosia kuusi, joka on nyt poissa, mutta se on edelleen männyt ja parin pihlajan katveessa ja saa ollakin. Nuo muutamat kukat siinä jo ilahduttavat, mutta tuon kasvin viehätys ei meillä perustu kukkiin, vaan moneen muuhun.
Tässä kauempaa kuvattuna sama. Edessä päivänliljoja, takana keltakurjenmiekkoja.

38 kommenttia:

  1. Keltaiset ovat oikea piristysruiske juuri nyt kesän koleudessa.
    Kerrottu puhtaankeltainen narsissi jäi erikoisesti mieleeni kuvagalleriasta ja oranssi atsalea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, niin varmaan monet nyt kokevat.

      Noiden kerrottujen narsissien takana on yksi torvinarsissi, Carlton ja sitten niitä valkonarsisseja. Oranssi atsalea on minunkin mieleeni. Kiitos.

      Poista
  2. Voih, mulla tuota lyhtykoisoa kasvaa aivan väärässä paikassa. Kunpa saisin sen pois, tai ainakin pysymään aloillaan jossain muualla.

    Keltaiset kukat on tänä kesänä kyllä tavallista kauniimpia, liekö ajatuksissa korvaavat auringonpaistetta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, siis mikään ei mene tasan;) Mulle puutarhuri neuvoi, että ota saavi ja siitä pohja pois, upota saavi maahan ja istuta sinne, äläkä päästä sitä yhtään mistään leviämään. Viime vuonna oli ehkä 10, mutta kotilot hoitivat ennen kuin ehdin kuvata. Tämä marraskuun kuva on muutaman vuoden takaa. Eli osa kuvista on tuoreita, osa vähemmän, kun tuli mieleeni nyt tuoda tuo keltainen kuitenkin esiin.

      Katso yllä, niin ajattelee myös Arleena ja varmaan moni muu.

      Poista
  3. Hitsit, unohdin tänäkin vuonna auringonkukat, vaikka viime syksynä niin ajattelin niitä laittaa syyspäivien iloksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, meillä se meni vähän överiksi;) Istutin isolle parvekkeellemme ja oli tarkoitus, että siitä sitten linnut syksyllä....plaa, plaa. Siitä kasvoi parina suvena sellainen puu, että kummallakin kerralla meni yli katon harjan ja lopulta se sahattiin poikki;) Tiedän kyllä, että on matalaakin auringonkukkaa saatavana, mutta nyt ei ole varjopuutarhassani noin aurinkoa tarvitsevalle kukalle mahdollisuutta. Puolivarjon ja varjon kasvit kiehtovat eniten ja lehtomme suuret lehmukset määrittävät osin, mitä voimme istuttaa. Etupihasta teimme valoisan parilla kuusen kaadolla, mutta se olikin syyshortensioiden takia...Et voi olla ymmärtämättä, mitä hortensiat minulle ovat...;)

      Poista
  4. Komeita kasveja, vaikka keltainen on aika vaikea väri. Ihana puutarha sulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rva rikkaruoho, kiitos. Nämä nyt vain ovat tällainen kooste. Meillä on noin 500 eri kasvilajia, jos puut ja pensaat lasketaan, joten siinä kelteinen jää kuitenkin aika vähälle. Nämä nyt vain sattuvat olemaan niin helppohoitosia ja kun meillä on myös kosteikkoa, jossa keltakurjenmiekka viihtyy ilman, että sille tehdään mitään. Olen alkanut arvostaa helppohoitoisuutta, vaikka harrastuksiini kuuluvatkin kartiovalkokuuset ja magnoliat.

      Poista
  5. Eipä ole lyhtykoisoista minullekaan riesaa tullut. Mielelläni olisin niitä katsellut vähän runsaampana istutuksena. Nuo keltaiset Tahitit ja muut narsissit ovat kyllä aivan ihania. Täytyypä muistaa syksyn sipuleita hankittaessa. Satakuntalainen olen minäkin syntyjäni, mutta suurimman osan elämästäni pääkaupunkiseudulla asuneena en ole tullut ajatelleeksi syntyseutuni värejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, sama täällä. Ne ovat ja mutta ihan sekaisin ovat jo kaikki, kun silloin en pitänyt vielä puutarhapäiväkirjaa. Muista tuo oranssi kerrottu, jos pidät oranssista. Se kukki kaikkia muita kauimmin. Minä olen ollut Satakunnasta poissa vasta 29 vuotta, joten kyllä sillä on vielä vaikutusta ja merta kaipaan, vaikka Päijänne näkyy olkkarin ikkunasta, mutta meri on aina vähän eri.

      Poista
  6. Keltaisia kukkia tarvitaan ehdottomasti. Minullakaan lyhtykoiso ei ole vallannut edes omaa paikkaansa, se kukoistaa aikansa ja sitten taantuu. Keltakurjenmiekat olisivat tervetulleita minunkin puutarhaani. Rannassa olen nähnyt niitä joissain kohdin, mutta ne ovat kai kadonneet sieltä puutarhoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, mitä varten toiset saa lyhtykoisoa liikaa ja toiset ei melkein yhtään? Ei kai kukaan voi viedä kaikkea keltakurjenmiekkaa rannoilta. Tule multa hakemaan! Sitä on niin paljon, että siirrämme jo lehdon kostiekkoon, mutta siellä tuppaavat lehmukset varjostamaan.

      Käväisen joskus Hesassa, mahdatko asua matkan varrella. Vielä useammin käyn Porissa...On minullekin tänne eräs bloggaaja tuonut taimia...;)

      Poista
  7. Monenlaista keltaista kukkaa sinulla onkin. Tänä harmaana kesänä sopiva piristys keltainen väri.
    Oikein mukavaa jatkoa kukkiesi kanssa, pian koittaa jo heinäkuu. Jokohan sitten hiuklan lämpiääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, ehkä nyt oli aika sitten tehdä näistä juttu, vaikka eivät niin väriltään minua olekaan...

      Kiitos samoin sinulle. Tosiaankin: Saamme alkaa mansikkakuukauden ja sen lempeät, lämpimät, hellänpimeät illat...

      Poista
  8. Hurmaavia keltaisia värejä, sinun kukat ovat kuin kultaisia aurinkoja, ihanaa loistetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, kiitos. Näistä on nyt aurinkoa irti saatava;)

      Poista
  9. Keltainen on ihana auringon väri. Upeita keltaisia sinun puutarhassasi kukkii! Keltainen kurjenmiekka kukkii meidän kotipihassa mutta myös täällä rannalla, myös ihan juuret järvessä. Sininen ja keltainen sopivat hienosti lähekkäin, päivänliljat ja siniset irikset sulassa sovussa.
    Minä en niin paljon puutarhasta ymmässä, kunhan olen istutellut paljon erilaisia kukkia, että kaiken aikaa olisi joku kukinnassa. Nyt on ruusut, niissäkin on keltainen, tosin vielä taimi, ehkä ensi kesänä jo pukertaa nupun.
    Ristinummen ruusussa on ensimmäinen nuppu avautunut, neljä nuppua vielä odottaa. Hurmaava ja herkkä ruusunkukka.
    Nauhukset nupulla, osa akileijoistakin, mm. perhosakileija, kullerot avautumassa.
    Kiva tallustella aamulla kukkamaalla ihastelemassa ihmeitä. Taitaapa tulla aurinkoinen päivä, onhan torstai toivoa täynnä. Tosin lämpö ei helli meitä, vielä.
    Mukavia päiviä sinulle Leena.♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, kiitso. Minulla on niin paljon päivänlilja-sininen iiris -yhdistelmiä, kun niitä pitää aika-ajoin jakaa, toki ystävillekin annettu, mutta kysytyin on nyt ristinummiruusu. Keltakurjenmiekka meilläkin on varpaat vedessä siinä kalliolla, mutta sininen iiris siitä ei tykännyt.

      Meillä oli keltainen ruusu, mutta kun se haisi pahalta, niin laitiomme sen pois eli persiankeltaruusu.

      Ristinummi on kaikkien suosikki, ketkä ovat sen kukassa nähneet. Viileinä kesinä tai +20 astetta, kukkii reippaasti yli kuukauden. Kirvat karkotan kertaruiskutuksella kaikista ruusuista nuppuvaiheessa.

      Nauhukset jo nupulla! Akileijat ovat meillä kukkineet jo monta viikkoa, mutta osa vasta aukeaa: Huomenna on taas puutarhajuttua ja myös akileijoista.

      Torstai on aina toivoa täynnä. Meillä on kiva, kun ruohonleikkuri ei ole vieläkään käynyt etupihalla eli kukkaniitty onnistui. Lämpöön taitaa mennä vielä pari viikkoa.

      Kiitos samoin sinulle, Anja ♥♥

      Poista
  10. Minä tykkään lyhtykoisosta (viim. kuva). Yksi sukulainen on luvannut sitä, mutta en ole vielä saanut sitä. Saaressa se saisi levitä ihan rauhassa :)
    Ihanat kuvat jälleen kerran. Keltainen Iiris on sellainen kesän sulostuttaja. Sinulla jäi päivänkakkarat pois...meidän pihalla saaressa se on levinnyt laajaksi matoksi. Perhosten suursuosikki ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, arvaa vaan tykkäänkö minä! Ostin pari taimea Viherlandiasta, mutta...kyllä ne aloitti viime vuonnakin kukkia ja pari oli levinnytkin, mutta sitten kotilota tms. hoitelivat ne. Jos ne olisivat levinneet kuten on luvuttu, minulla olisi niitä nyt tulossa paljon. Minäkin asun saaressa, joten levitköön vaan;) Eihän noista mitään haittaa pitäisi kai olla muuta, kuin huhu kertoo, että valloittavat sitten muilta kasveilta tilaa. Näyttäisi kivalta kun noita olisi syys-marraskuussa paljon. Nuo mun kaksi kukkivat vielä marraskuullakin ja olen kuvannut niitä myös lumessa ja värit täysin tallella.

      Kiitos. Tämä puutrhajuttu tulee nyt jatkumaan vielä yhden annoksen verran ainakin ennen kirjoja...Ja se kukkii minusta kauan. Mikä keltainen kukka päivänkakkara on? Se on Keski-Suomen maakuntakukkakin ja kyllä niitä täällä riittää. Itseasiassa pois jäi niittyleinikki! Missä minä pääsen katsomaan sun kasveja?

      Poista
  11. Sulla on ihan mahtava puutarha! Noin paljon erilaisia kukkia, mieletöntä. Minulla kulleroihin liittyy paljon suloisia lapsuusmuistoja, muuten olen tosi huono tuntemaan edes mitään kasveja. Olin aikoinani onneton puutarhuri, yritin vain pitää hengissä perennoja, jotka edellinen omistaja oli istuttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, kiitos. 3000 neliötä, noin 500 lajia, joskus kaipaan jotain pienempää...Äidilläni lapsuus oli Karjalan kulleroita, Hän on usein sanonut, että ei ole sen jälkeen nähnyt niitä missään niin paljon kuin oli Valkjärvellä.

      Eihän me kaikki voida innostua samasta. Minä olen kova sisäkukkakiller. Varmaan olen jo tappanut 100 viirivehkaa, kun tykkäisin siitä, mutta se ei minusta...;)

      Poista
  12. kurjenmiekka, juuri tuollaisena keltaisena loistaa nyt täällä etelärannikolla villinä ja vapaana, myös pihalammen rannalla, jossa se leviää kiitöllisesti ja helppohoitoisesti.

    Puutarhasi kauneutta on aina ilo katsella, kiitos kierroksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, niin sen kuuluukin olla: villi ja vapaa. Se on niin kiitollinen, että saa minut arvostamaan itseään.

      Varmaan joku kyllästyy, mutta tätä mun sydän on etenkin alkusuvesta täynnä ja sitten taas ruskalla. Kiitos.

      Poista
  13. Keltaiset kukat kuuluvat alku kevääseen ja pääsiäiseen. Muulloin minä vierastan niitä. Nyt opettelen ajattelemaan, että keltainen kukkapenkki sopii harmaan mökkimme vierelle, kun ne kukat ovat helppohoitoisimpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, kuten edellä kommentoin tms. niin suosikivärini puutarhassa on valkoinen, sininen ja vaaleanpunainen. Nyt jotenkin vain nämä keltiaset ovat niin sitkeitä, että niitä on sydänsuvellakin. Pidän kyllä keltakurjenmiekoista ja keväällä villinä leviävät esikot ilahduttavat isosti.

      Onhan helppohoitoisuuskin tärkeää...

      Poista
  14. Tykkään kans lyhtykoisosta tosi paljon, vaikka olen jo päässyt vähän tutustumaan siihen yli äyräiden leviämiseenkin. Yhdestä penkistä ne kasvoi nurmikolle, ja teki paljaalle jalalle ikäviä muhkuroita kun ajeltiin yli leikkurilla. Mutta nykyisin ei ole enää tuota penkkiä ollenkaan ja lyhtykoisokin hävinnyt melkein kokonaan siltä paikalta, eli ei se nyt ihan mahdoton tuhottava ole.

    Nyt sitä kasvaa vähän siellä täällä, revin aina liiat pois ja annan muutaman varren kukkia, se on kiva kun kukat säilyy pitkälle talveen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, oi, sinulla on kokemusta lyhtykoison valtiasluonteesta!

      Se on just siitä niin kiva, kun kukat säilyttävät värinsä niin kauan ilman mitään temppuja. Sama juttu muuten on keijunkukalla: Käärin sitä kerran olkkarin kruunun ympärille ja siinä se säilyi hyvänvärisenä muutaman kuukauden ja taisin kuvata blogiinkin.

      Poista
  15. Me kerran yhden ystäväni kanssa mietittiin varmaan jossain juhlissa ala rippijuhlat tai ylkkärit, että minkä väriset ruusut sopii kenellekin. Kumpikaan meistä ei ollut keltaisen ruusun tyyppiä. Mutta kun käytiin läpi jotain yhteisiä ystäviämme yms., me oltiin aina ihan samaa mieltä minkä väriset kukat sopii kenellekin. Muutama keltaisen ruusun saaja oli joukossa. Sua en varmastikaan laittaisi heidän joukkoon.;)
    Vaikka en olekaan kukkamieleltäni kaikkein keltaisin, niin todella kauniita kyllä kaikki nämä laittamasi kukat ovat. Ja osa suosikkikukistanikin taitaa olla keltaisia. (siis mitä olisi pääsiäisenaika ilman narsisseja?) Keltakurjenmiekka varsinkin on aivan ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, hah-hah, kukaan ei uskaltaisi tuoda mulle keltaisia ruusuja;) Arvasit taas täydellisesti, mikä olen naisiani...

      Minä pidän pääsiäisenäkin eniten muscareista, eikö olekin kauheeta. Keltakurjenmiekoista en vain voi olla pitämättä, mutta on suurta viisautta olla viemättä kenellekään keltaisia ruusuja tai mikä vielä pahempaa, keltaisia tulppaaneita (ellei ole pääsiäinen ja silloinkin on lupa käyttää mielikuvitusta). Kerran heräsi isosta leikkauksesta ja Armas oli siinä vieressä ja kun näin mitä hänellä oli kädessään, halusin vajota koomaan tai saada uuden nukutuksen;) Mikään selitys kiirestä ja huonosta valikoimasta ei riittänyt ja minä vain itkin. Ehkä kiukusta...;) Luin just jostain kirjasta, joka on blogiinkin tuot, että keltaiset tulppaanit merkitsevät petosta. Jotkuthan väittävät niiden merkitsevän ystävyyttä...Minä en halua keltaisia tullppaaneja enää koskaan!

      Poista
  16. Paljon kauniita keltaisia kukkasia. Minä tykkään keltaisesta! Meilläkin on keltainen kurjenmiekka nupullaan. Tosin vain yksi... Ovat ilmeisesti liian varjoisassa ja kuivassa paikassa. Meillä on hiekkamaa... Mukavaa viikonloppua, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, kiitos. Juu, tiedän, että toiset oikein rakastavat keltaista, mutta olenhan minäkin jo muuttunut, sillä oranssista on tullut nyt ihan suosikkiväri puutarhaamme. Keltakurjenmiekka on meillä kallion märässä murheenkryynissä ja se todellakin tarvitsee aurinkoa: Jouduimme kaatamaan yhden kuusen ruipan pois sitä varjostamasta, muttamongolian vaahteroihin emme koske, joten meillä nuo kukkivat sitten aina vähän myöhemmin. Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  17. Keltaiset pikkuauringot. Niitä on tainnut tarveta Suomen kesässä tänä vuonna. Mutta kohta lämpiää, sillä tuomme auringon mukanamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, niitä on nyt tarvittu. Nytkin laitan tulet leivariin ennen kuin lähden puutarhahommiin.

      Veikkaanpa että ajoituksenne osuu yhteen pitkän välin säätiedotuksen lupausten kanssa;) Hyvää matkaa kotimaahan!

      Poista
  18. Kullero on ollut aina yksi suosikkikukkasistani. Täällä meillä on kulleroita vähän siellä sun täällä, pellon ja metsän laidoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula, niin minunkin. Siinä on jotain suloisen niittyistä. Helppo kuvietella, että teillä on niitä siellä vaikka kuinka. Sen aavistaa teidän niittyrinteistä kun katselee kuvia. Ja just metsien ja peltojen reunat. Lapsuudessa länsirannikola en niinkään muista kulleroita, mutta sitäkin enemmän ruiskukat ja mesimarjat, jotka hävisivät tehomaataloustuotannon alta lopulta tyystin.

      Poista