perjantai 10. maaliskuuta 2017

Tanja Hakala&Johanna Lehtinen: Järvien kesäkodit


Mökki-ihmiset ovat omaa luokkaansa. Heille mökki on kuin lämmin syli, joka on elämässä muuttumaton, kantaa usein jo lapsuussuvien muistoja, tuo mieleen isoisän saapumassa soutupaatilla katiskoilta rantaan, tuo mieleen oman äidin nuorena saunan jälkeen uimassa sekä ehkä itsensä suojaamassa omaa pienokaista hyttysiltä. Ja ah, ne aurinkomerituuliahvenet, joista verkot olivat raskaina keväisin, niitä sitten yksinkertaisin maustein foliopaperissa pallogrillissä kypsennettin ja auringossa nautittiin. On merenrantamökkejä, on järviseutujen mökkejä, kaikki yhtä rakkaita ja muistoja tulvillaan. Niihin unelmoidaan mennä joskus joulua viettämään, jos mökki on riittävän varusteltu ja niitähän villat nykyään useimmat ovat, enemmän kakkoskoteja kuin entisajan mökkejä. Tai sitten vanha mökki on saanut rinnalleen uuden rakennuksen ja näin on monen kasvavan perheen majoitustilat tuplattu ellei enemmänkin. Sydämellisesti  tervetuloa vierailemaan järvenrantamökeille kesämökkikuumetta nostamaan!

Tanja Hakalan ja Johanna Lehtisen uusin teos Järvien kesäkodit (Docendo 2017) vie meidät yhteentoista erilaiseen järvien rantojen kesäkotiin, joista yksi on Päijänteellä Järvisten kesäkotina toimiva entinen höyryhinaaja! Aikaisemmin  olemme saaneet lukea Tanjalta ja Johannalta Laiturilla – Kesäkoteja rannikolla ja saaristossa, joka vei minut omiin lapsuuskesiini Luvian rannoille, sinne Kuivalahden mökille, jossa mökkeily usein aloitettiin jo pääsiäisenä. Nyt vierailemme makeiden vesien mökeissä järvien rannoilla ja tuon esille niitä asioita, joista itse innostuin, mutta kirja on tulvillaan ihania Johannan ottamia kuvia ja Tanjan tarinoita kuvien takaa: Kaikille löytyy vinkkejä, innoituksia ja myös herkkuja, joita tähän tekstiin nyt ei mahtunut, sillä sisustukset veivät! Vaikka itse asun nyt valkoisessa kivitalossa Päijänne ikkunoista pilkistäen, olen kokenut sekä meri- että järvimökit kuin vuodet Päijänteellä paatissa jossa mahtui asumaan koko perhe. Tunnen kiintymyksen sekä mökkeihin että veneilyyn: Se on se tietty sydämen tunne, joka meillä monilla suomalaisilla lienee geeneissämme...


Tässä oma unelmani, jonka toteuttivat mökillään Tuire ja Pertti Isojärvellä Pusulassa. Pariskunnan visuaalisuus on silmiä hivelevää koko sisutuksessa, jossa helmenä Tuiren äidin tekemä ryijy seinällä, mutta jaan etenkin Tuiren ikiunelman tornihuoneesta. Se tehtiin ja siitä tuli parin makuuhuone järisyttävän upealla näköalalla. Pertin ammatti arkkitehtinä näkyy siinä, miten tiloja on jaettu osiin saman katon alla, jolloin mm.

sisäänkäynnit ovat erikseen itse päärakennukselle, lasitetulle ja lämmitetylle terassille sekä saunalle ja saunatuvalle.

Saunaan pääsee päätiloista sateen suojassa katoksen alla paljain jaloin. Huussissakin on luksusta, nimittäin kattokruunun muodossa.

Tuiren ja Pertin mökiltä on kirjassa paljon sisäkuvia, joista saa kivoja sisustusvinkkejä. Paikkoja ihaillessa voi nauttia ruokakirjailija Virpi Mikkosen Ruusukerma-mansikkaleivoksia.


Tämä kaunis välitilahuone kohtaa meidät vuonna 1928 rakennetussa 150-neliöisessä hirsisessä mökissä, Tyynelässä, joka laajennettiin 2010. Tämän tilan kautta kuljetaan keittiöön ja olohuoneeseen. Huomatkaa leivinuuni, hirsiseinä, sivustavedettävä, kuparipannukokoelma sekä erityisen kaunis päätytapetti.

Mökkiä asuttaa Kaisa miehensä ja kahden tyttärensä kanssa. Myös Kaisan äiti viettää mökillä paljon aikaa. Remonttiin ryhdyttiin vasta Kaisan isän kuoltua, sillä Kaisa halusi mökin pysyvän kunnossa sekä perheen voivan viettää mökillä aikaa myös talvella. Tuo monen toivomus viettää mökillä myös talvea, osoittautui tässä todelliseksi haasteeksi, sillä Kaisa sai kuulla asiantuntijoilta, että jos tilaan laitetaan lämmöt päälle, ei mene kauaakaan, kun seinät ovat homeessa. Uudisrakennusta hän ei Tyynelän tilalle halunnut. Kaisan sinnikkyyys oli mahtavaa: Kirjasta voitte lukea mitä alkoi tapahtua -25 asteen pakkasella...

Ihailen Tyynelän värejä, sisustusta, kaikkea. Saan lukea, että kaikki pinnat uusittiin sisustussuunnittelija Milla Alftanin kanssa. Pidän siitä, että ei ole vain valkoista, vaan löytyy huolellisesti harkittuja värejä, joista mikään ei hyppää silmille, mutta tuo kodikkuutta.

Taitavana ammattilaisena Milla yhdisti tyylisuuntia vintageen ja lisäsi joukkoon karheankauniin ripauksen rouheutta pitsiä ja huvikumputunnelmaa unohtamatta.


Romantiikkakin saa Tyynelässä osansa, silä tämä kaunis terassi on kuin jostain kartanoelokuvasta: Toteutunut kesäunelma!


Lukiessani Järvien kesäkodit teosta, heti nimesin tämän mökin mustikaksi. Ison puutarhan pitäjänä silmiäni tyydytti kovasti miten tämä Pomarkun Isojärvellä oleva mökki ’istuu’ ympäristöönsä. Mökin omistavat Raija ja Jari ovatkin puutarha-ammattilaisia ja se totisesti näkyy. Rantaan viettävä rinnetontti rakennuksineen on kuin maasta syntynyt, ja sitä rajaavat huolella valitut kasvit, pensaat ja puut sekä etenkin suuret kivet ja pienempien kivien rykelmät, joiden alla täytyy olla maisemointikangasta, sillä heinätuppaita ei kasva rakosista.

Mökki oli aikanaan ränsistynyt ’60 luvun rakennus, joka sai seurakseen uuden villan. Mökillä viihtyvät Raijan ja Jarin lisäksi aikuiset lapset perheineen.


Tässä maalaisromanttinen interiööri sisältä: valkolakattua pintaa, romanttiset keittiökaapistot, pitkät verhot, matto, kaunis tumma lattia. Kirjassa tästä tilasta kuvia muiltakin suunnilta sekä lisäksi muita huoneita.On myös mökin pohjapiirustus sekä vinkkejä rinnetontin pihapiiriin. Taidan lukea tarkkaan, sillä yli kolmekymmentä vuotta kolmessa tasossa olevaa puutarhaa kymmenillä rinteillä kyllä on suuri, mutta kiinnostava haaste: Mikään vinkki ei voi olla liikaa!


Tässä kuva, josta kertomattakin huomaa, että mökkiä asuttavat ja sen ovat suunnitelleet puutarha-ammattilaiset! Kaikkien ei tarvitse tehdä mökistään puutarhaa, mutta keitä tämä innostaa, niin tällaisia tuloksia syntyy. Huomatkaa ulko-oleskelutiloja, joissa voi valita sään mukaan sekä katettuja että avotiloja.


Hirsihuvila Villa Maria, Timon ja Päivikin kesäkoti havisee historiaa. Huvila sijaitsee Kiikoisten korkeimmalla paikalla ja se on rakennettu 1850-luvulla. Tontilla asuttiin jo 1400 –luvulla ja paikka olikin ensimmäinen asuinsija Kiikoisten kylässä! Monien mutkien kautta tilalta aikanaan palstoitetuista taloista yhden omistivat Signe ja Arttu, lapseton pariskunta. Kun Signe aikanaan leskenä muutti rivitaloon, Päivikin vanhemmat ostivat talon. Sen jälkeen alkoi mökin ties monesko elämä ja sitten taas hiipuminen, kunnes Päivikki päätti lopulta miehineen ostaa paikan. Kirjasta saatte lukea, millaisia tapettikerroksia löytyi keittiöstä, jossa haluttiin esille kauniit hirret, mutta kamareiden ja tämän kauniin salinkin seinällä ovat edelleen käytössä hyväkuntoiset kauniit yli sata vuotta vanhat tapetit!


Jutussa Saimaan lumo minut koukutti ihan ensimmäiseksi suunnittelija Lasse Ollinkarin punainen pöytä! Olen joissain tiloissa heikkona samaan, mitä koimme Cellen sviitissä pari vuotta sitten lokakuussa elipunavalkoinen sisustus paikassaan on niin hot, niin hot!Tässä on kaikki kohdillaan mattoa myöten:


Punainen tarjoilupöytä sijaitsee Saimaan rannalla Mikkelissä. Kyseessä on kahden rakennuksen kokonaisuus, jonne kesäisin kokontuu yhteen 17 lomalaista. Mökin omistavat Mikko ja Sinikka Aalto ja matkaa mökille Helsingistä tulee noin 200 kilometriä. Huvilan on suunnitellut aikanan Mikkelin kaupunginarkkitehti. Tyylissä on tanskalaisia tuulahduksia.


Avohyllyllä on Mikon keräilyharrastusta, kuten mm. Fiskarsin Fiskamin-melamiiniastioita. Erittäin arvostettuja kovamuoviastoita. Meilläkin on ollut paatissa sekä mökillä käytössä Kaj Franckin tomaatinpunaista astiastoa ja vieläkin ne palvelevat tarvittaessa takkahuoneessa, sillä ne kestävät ja jopa näyttävät hyviltä. Melamiini on paikassaan kätevää: Ostin just limen vihreän melamiinikulhon!

Mökki Saimaalla on samalla mökki Suomen suurimman järven rannalla. Siellä asustaa myös uhanalainen saimaannorppa, jota niin moni meistä haluaa suojella. Norppakin jo tuo Saimaalle yhden sen erityispiirteistä.

Järvien kesäkodit on taiten tehty, kuvia on juuri sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Tanjan teksti vastaavat juuri nihin kysymyksiin, joita kuvia katsellessa syntyy. Johannan kuvat ovat kiinnostavat, laadukkaat ja sisältävät myös lumoa. Taitto ja pohjakuvat ovat Maarit Vuoritien onnistunutta työtä.

Tämän jutun viimeinen kuva on mökiltä, jossa voit kirjassa piipahtaa. Se sijaitsee Valkjävellä Siikaisissa, Satakunnassa:


Järven kannattelemina vilkutamme Hannalle ohi lipuessamme. Lumoissamme Suomen monista järvistä matkaamme kohti ystäviemme mökkiä mukana viemisenä Järvien kesäkodit tarjoamaan inspiroivia sisustushetkiä sekä muistuttamaan siitä, miten onnekkaita saamme olla mökkipesissämme vailla huolen häivää, vailla kiirettä, siinä hetkessä kun laineet tuudittavat mieliämme järviunelmien ajattomuuteen...

*****

32 kommenttia:

  1. Suloisen oloinen kirja, joka olisi varmaan kiva mökkituliainen!

    VastaaPoista
  2. Voi Leena, niin kauniita sanoja kirjastamme että silmät kostuvat ja olen lähes sanaton, KIITOS <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, kirjan henkeen, kirjan henkeen. Tämä oli ilo! Ole hyvä♥♥♥

      Poista
  3. Ihania kuvia, tulee kamala ikävä kesää ja nousee hurja remonttikuume :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, kaikille tuntuu tulevan:) Minähän pidän paljon myös talvesta. Onneksi meillä on neljä vuodenaikaa. Minulla on sekä remontti- että puutarhakuume. Tänään suojaan hemlokit ja kartiokuuset paahteelta eli tästä se alkaa.

      Mukavaa kesän viikonloppua ja kesän odotusta sinulle Erja<3

      Poista
  4. Kaunis kirja! Tuo "Mustikka" on minun makuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, tämä on. "Mustikka" istuu niin maisemaan...

      Poista
  5. Ihanan oloinen kirja!
    Täytyy pistää korvantaa:)
    Mukavaa viikonloppua!♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, tämä on ihan sinulle!

      Kiitos samoin Hanne<3

      Poista
  6. Meillä on saaressa just tuo siniharmaa väritys kaikissa lattioissa. Se on just sopiva vanhan talon lautalattioille.
    Valkoinen on kaunista, mutta niin epäkäytännöllistä mökkioloissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, se on rauhoittava.

      No, se tuo valoisuutta, mutta eihän valkoinenkaan erotu ilman värejä:)

      <3

      Poista
    2. Ja mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille. Kiva kuitenkin katsella muiden kesäkoteja, mutta pihat ne vasta kivoja ovatkin.
      Minulla oli haaveena se valkoinen sohva ja sitten kun viimein sain sen, se muuttui aika nopeasti kellertäväksi. Nykyisin sitä voi puhutella vaaleankeltaiseksi sohvaksi.

      Poista
    3. Mai, just näin. Ne ovat, ne ovat.

      Minulla on edelleen haaveena se SUURI valkoinen matto. Ei ole haave kellertynyt yhtään:) Joulun alla pyysivät siitä 800 euroa! Emme ottaneet - vielä. Toivottavasti tuo kellertyminen ei tapahdu meidän Alpen weiss -nukkamatoille...

      Poista
    4. Niin ja pellavaverhot kellertyivät. Katselin kyläpaikassa heidän kirjahyllyä, kun se oli niin nopeasti kellertynyt valkoisesta.

      Poista
    5. Mai, meillä on kolmessa huoneessa täyspitkät valkoiset verhot, mutta ne ovat keinokuitua. Eivät kellerry livenä, mutta joissakin kuvissa kyllä. Olen saanut kuvattua vain kerran sadat ledit niiden takana ilman, että verhot eivät näytä pissalta:) No, valkoinen muovihan kellertyy helposti ellei siinä ole UV-stabilointia. R. on muovin expertti, hän just näyttää mikoramme, jossa on käytetty kahta eri muovia, joista toinen on rumasti kellertynyt ja toinen kuin mikro olisi ihan uusi.

      Poista
  7. Ihania kesäkoteja tai vapaa-ajan koteja! Ja Tyynelä - meidän Pohjois-Karjalan mökki on nimeltään myös Tyynelä äidinäitini mukaan - mökki sijaitsee mailla, jotka Tyyne-mummi aikoinaan on perinyt. Ja ikävä tuli heti noita kuvia katsoessa, sillä vaikka mökki ei ole sisustettu mitenkään erikoisesti, niin järvi on ja pysyy - se minun sielunmaisemani.
    Ihanaa viikonloppua, Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, nämä ovat minusta jo kakkoskoteja:) Sielumaisema on ihmiselle tärkeä asia.

      Kiitos samoin sinulle Arja<3

      Poista
  8. On siinä mukavia mökkejä. kelpaisi niissä olla ja ihailla kesäistä luontoa. Oh, se on taas kohta edessämmeKivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irma, eikö vain! Mutta sinulla on siellä niin kaunis koti sielumaisemalla.

      Kukkakuume nousee jo lujaaa. En ehdi enää idättelemään, mutta siemenpusseja on jo paljon ja suunnitelmia vieläkin enemmän. Nyt on luvattu niin kaunista ja lämmintä, että lähden suojaamaan kartiokuusia ja nuorta hemlokkia.

      Kiitos samoin sinulle!<3

      Poista
  9. Voi että. Mökkikausi korkataan mekin jo pääsiäisenä, mutta huh miten oma mökkerö tuntuu vaatimattomalta näihin ihanuuksiin verrattuna. Kuitenkin - ja mikä tärkeintä - meidän mökkerö on juuri meille se paras, vaikka muiden mielestä se lienee tilpehööörillä sisustettu hirsinen hökötys. Mutta se järvi, se tunkee ikkunasta sisälle alati ja saunan lauteilta se näkyy myös. Taidanpa hankkia tuon kirjan, jospa siitä tällainen omalaatuinen "sisustaja" löytäisi vinkkejä oman kesäpaikan parhaaksi. Kovin keskeneräiseksi tunnen vielä puutarhanikin siellä niemen nokassa, mutta onneksi kesä kasvattaa joka kerta enemmän...♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, yhtä rakas on se vaatimatonkin mökki! Ei mökin tarvitse olla kilpavarustelua, vaan rakas. Jokainen omalla tyylillään.

      Hanki ihmeessä tämä teos ja jos niitä sun rakkaita keräilyjä on siellä mökilläkin, ehkä viet ne sitten vaikka kotiin kirjan luettuasi. Mitä ei ikinä voi olla liikaa, ovat kirjat, kukat ja elämykset! No juu, kyllä kirjoja voi joskus olla liikaa...kukkia ei! Ja elämyksiä kerätään himolla!

      Sinulla on jotain sellaista siellä mökillä kasvamassa, josta sinulle annoin ensimmäisen jaon. Nyt ovat muutamat muutkin saaneet, tänä vuonna siitä ei otetan yhtään. Toivon, että ristinummiruusu on voinut hyvin ja levinnyt kuten villiruusujen on tapana♥

      Poista
    2. Leena, kiitos. Ristinummenruusu kasvaa ja kukkii...

      Poista
    3. Anja, ole hyvä<3 Kiva kuulla. Me annamme sen nyt olla vuoden rauhassa, kun siinä on tilaa ja sitten otamme osan juurakosta vaihteeksi itselle toiseen paikkaan. Se vaatii tilaa ja näyttää niin villiruusulta: olemme kovasti siihen tykästyneet.

      Poista
  10. Onpas raikkaan tuntuinen kirja - kuin keväinen tuulahduus mökin laiturilta...

    Kiitokset esittelystä Leena ja ihanaa uutta viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, sitähän tämä sekä Johannan ja Tanjan edellinen Laiturilla kirja ovatkin.

      Ole hyvä ja kiitos samoin sinulle!<3

      Poista
  11. Kaunista valoa täynnä oleva kirja. Minä en ole mökki-ihminen, mutta jossain tuollaisessa kesäkodissa olisi ihanaa viettää viikko: vajota suloiseen joutilaisuuteen, ihailla valoa ja nauttia kesästä.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, erittäin. En minäkään enää, sillä minut kohtasi 'sitruunapippurisyndrooma', se oli aina mökillä kun kotona tarvittiin, kotona kun veneellä tarvittiin ja kun tuon kertoo vaikka 40:llä oli aika monta asiaa aina muualla kuin piti:) Muistan kyllä mökkifiilikset ja ne ovat kivoja muistoja, mielen unia, albumien kuvia.

      Poista
  12. Vastaukset
    1. Satu, eikö vain! Katselen omia parkettejamme ja sitten noiden huviloiden...:)

      Poista